!

torstai 22. joulukuuta 2011

Kodin lämmössä

Vain kaksi yötä jouluun.....ja sitten pääsee rauhoittumaan. Sunnuntaina haettiin ja koristeltiin kuusi. Kuusen tuoksua ei voita mikään ja ne valot. Kissa antaa kuusen olla rauhassa, mitä nyt käy sen alla istumassa. Sen sijaan meidän nuorimmainen käy poimimassa kuusen koristeet alaoksilta :)

Lunta satoi hiukan, mutta juuri sen verran, että joulu tuntuu jo paljon todellisemmalta. Eilen ja tänään päästiin pihalle laskemaan pulkilla ja tehtiin lumilyhtykin. Nurmikolla pulkan veto onnistuukin hyvin ja kyllä oli lapsilla kivaa, kun pääsi pulkan matkaan. Rasmuksen iloa oli hauska seurata, kun on ensimmäinen talvi josta pääsee nauttimaan.
Viime viikonloppuna sain olo- ja ruokahuoneen lattiat pestyä ja vahasin ne. Täytyy myöntää, että ilme on huomattavasti kauniimpi. Vaikka en tuosta parketista tykkääkään. Tänään vielä saunan pesu ja sitten saa joulu tulla. Siivoukset ja muut hössötykset saa jäädä ja keskityn vain nauttimaan kodista ja sen lämmöstä. Laatikot haetaan tänään äidin kanssa sellaisesta lihapuodista, jossa tekevät ne itse. Joka joulu on äiti tai minä tehnyt laatikot itse, nyt en jaksa. Kaupan laatikot passaa meille. Kinkun meillä paistaa perinteisesti mies, joka valvoo aaton aaton yön....se on hälle pyhä asia ;) mä en siihen puutu. Hyvä ja maukas kinkku on aina ollut.

Me ollaan itse jätetty lahjojen hankinta aika minimiin. Lapsille vain parit lahjat, sillä niitä tulee ihan "liikaa" jo muualta. Mä kun en tykkää, että pitää pakolla ostaa vaan jotain, jos ei ole niin tarvetta. Mieluummin sitten väkerrän jotain pientä itse. Antamisen ilo on parasta, mutta tykkään siitä ihan muuten vaan....fiiliksen mukaan. Lapsille tietenkin on tärkeää saada paketti tai kaksi....voi sitä jännitystä ja paketin rapinaa joulu aattona! Itsekin jännittää niiden puolesta ja onhan se kiva saada oma pakettikin. Jos sitä on ollut kiltti....hys hys....eipä siitä sen enempää.

Meillä on tässä välissä sattunut ja tapahtunut. Sasun kerhon joulujuhlassa meidän pojalla syttyi tukka tulee! Lapset istuivat yleisön edessä, jossa esittivät ja lauloivat. Juhlan viimeinen laulu oli juuri loppumassa, kun huomasin, että Sasun takaa nousee savua. Juoksin hänen luokseen, kuten moni muukin ihminen. Vaari oli mukana juhlassa ja huomasi, että Sasun tukka oli ollut liekeissä. Aluksi tietenkin kaikki hätääntyivät, kun  ei tiedetty todellista vahinkoa. Tukka oli palanut juureen saakka ja oli ihan takkuinen ja musta. Onneksi paikalla oli sairaanhoitaja, joka neuvoi pitämään putsauksen jälkeen kosteana ja viileänä ainakin varttitunnin. Menimme vielä terveysasemalle näyttämään päätä ja säikähdyksellä selvisimme. Pienen pieni punainen läikkä on tästä onnettomuudesta muistona. Onneksi ei vaatteet syttyneet tuleen! Tuolien takana oli pöytä, jossa paloi tuikkuja. Ei ollut ehkä ihan paras paikka siinä lasten vieressä.

Eilen sitten kävi jotain, mitä en olisi uskonut tapahtuvan. Meidän nuorimmainen sai käsiinsä konetiskiaineen ja ehti sitten laittaa sitä suuhunsa! Paljoa ei mennyt, mutta meni kuitenkin. Kun tajusin mitä oikein oli tapahtunut, niin menin hiukan paniikkiin. Tottakai huuhdeltuun suu ihan ensimmäisenä. Rasmus ei ollut moksiskaan. Sen verran kun tietää, että aikamoisia myrkkyjä nuo ovat! Soitin ensin miehelle, että varmaan lääkäriin täytyy lähteä. Ja sitten myrkytyskeskukseen. Siellä selvittivät, että voi tulla huonovointisuutta tai ripulia, mutta hengenvaaraa ei kuitenkaan ole. Tämä rauhoitti hiukan....ja koska ei lääkäriin kehottanut menemään, toivoin vain, ettei mitään muuta tästä seuraisi.
En tiedä miten sitä luulee, ettei näin voisi käydä, jos säilyttää aineita lasten ulottuvilla. Nyt voin sanoa, että kaikki mahdolliset vaaralliset aineet on piilossa. Ja äiti soimaa itseään....miten voin olla niin ajattelematon! Ehkä tästä jotain opin. Olen vain onnellinen, että meidän pienet ovat hengissä ja voivat hyvin....kaikesta huolimatta. Elämä on niin hauras ja lyhyt. Vastoinkäymiset siitä aina muistuttavat.

Elä hetkessä. Nauti siitä, mitä sinulla on. Hetkessä eläminen on parasta.


Aattoaamuna jännitetään, onko tonttu tuonut sukkaan jonkun yllätyksen.

Lisää kuvateksti


Rauhallista ja iloista joulua kaikille teille ihanille ihmisille!!

torstai 15. joulukuuta 2011

Nöpön kuulumiset


"Herätit sit mut päiväunilta". Nöpö nukkuu melkein aina päiväunet meidän pesutilassa. Siellä sillä on myös oma kori hyllyllä. Monesti makaa myös lattialla. Lattialämmitys taitaa olla kissan mieleen :)

Ruokailun ja unien jälkeen kelpaa venytellä!

"Vielä yksi poseeraus ja sit mä meen takas nukkuu!"
Nöpöstä piti laittaa jo viikko sitten juttua ja nyt kun hänestä kyseltiin, niin tässä tulee.
Musta tuntuu, että Nöpöllä meni useampi kuukausi, että se täysin kotiutui ja siitä on nyt tullut meidän ihka oma kisu ja perheenjäsen. Kissa ei muutenkaan niin helposti unohda rakkaitaan ja lämpenee ainakin koiraa hitaammin keveruus asteella.
Nöpö nukkuu usein meidän sängyssä koko yön, varsinkin kesän jälkeen. Tykkää muuten tulla pään viereen tyynylle ja nuolee sitten mun tukkaa....olisiko entisessä kodissa tähän tottunut? :)
Antaa lapsien koskea, jopa tuon meidän nuorimmaisen puolivuotiaan. Rasmus saattaa joskus ottaa Nöpön "kiinni" ja Nöpö ei siitä välttämättä ihan heti mene pois. Ei siis räppäile tai muuten komenna tätä. Nyt kun on ollut kovin sateista ja pimeää, kissa käy vain satunnaisesti ulkona tai vaan kurkkaa ovelta. Pari kertaa on tuonnut taas hiiriä saaliiksi, eilen viimeksi :) Lisäksi kaverille on tullut jonkin verran painoa lisää tai ainakin ulkoisesti on havaittavissa vähän merkkejä :) olenkin joutunut hiukan vähentämään ruokaa, kun alkuun laiton aina kaverille kupin täyteen, kun tuli sitä pyytämään. Ja usein pyysikin.

Nöpö on ihan mainio kisuli luonteeltaan. Se kun on sellainen koirakissa. Kerjää ruokaa ja syökin melkein mitä vaan. Tulee kutsusta luokse ja muutenkin on kovin seurallinen. Tosin yksi piirre ei ihan koiramainen ole, nimittäin kaveri tykkää kiipeilystä. Niin useasti on katti bongattu puissa kiipeilystä. Ja nyt jo kahteen kertaan on jäänyt puuhun, kun on kiivennyt niin korkealle.

Toisella kertaa tiedettiin, että koira oli sen ajanut puuhun. Nöpö kun tykkää istuskella tuossa pihalle tultaessa kävelytien vieressä. Siinä on sitten ilmeisesti koira sen huomannut ja lähtenyt perään meidän pihalle asti. Ensimmäisellä kertaa mä sain kaverin puusta, tikkaat juuri ja juuri yltivät katin luokse. Toisella kertaa samassa puussa Nöpö oli ihan latvassa....siis miten se oli sinne päässyt??? Tällä kertaa ei siis ollut mitään mahiksia sitä hakea puusta. Ehdinkin jo soittaa palokunnalle, jos tulisivat kissaparan pelastamaan. No olisihan ne tulleet....ihan tosi, aika huippujuttu. Mutta siinä sitten aloin Nöpöä kovasti kutsumaan ja niin tämä pikkuhiljaa alkoi hivuttautumaan puusta alas. Jonkun matkaa pääsikin, mutta sitten petti kynnet....ja tuli alas aika vauhdilla ja korkeelta! Mutta onneksi noilla kissoilla on ainakin se yhdeksän elämää. Niin se vaan jaloilleen putosi.
Niin että kyllä me ollaan iloisia uudesta perheen jäsenestä ja halutaan toivotella sinne vanhaan kotiin oikein ihanaa joulua!!!
Sylissä on ihan top paikka makoilla

Tässä olen sitten mietiskellyt tätä elämää ja vanhan talon remppaa. Rempassa saa aina huomata sen, että kun ryhtyy työhön, niin aina löytyy jotain muuta tai hiukan yllättäviä käänteitä. Vähintäänkin niin, että sitä luulee jonkun työn olevan aika simppeli ja nopea tehdä...mutta toisin käy. Eihän se ihme ole, jos ei ole juurikaan kokemusta remppahommista ja kaiken saa opetella kantapään kautta. Kyllähän se hidastaa ja joskus täytyy tehdä sitten ne hommat ihan uusiksi. Onneksi tätä ei ole vielä tullut vastaan.

Mutta hiljaa hyvä tulee. Mun neljästä ruokatuolista, jopa kaksi on valmista. Rappuset ovat melkein puolivälissä. Miehen hommista tänne sitten enemmän kun taas joskus edistyisivät.
Ja tammikuussa aloitetaan meidän olohuoneen ja ruokatilan kattojen maalaus. Tämä projekti on kuulemma sit ihan mun juttu, näin mies sanoi :O . Onneksi on joku jo ehtinyt tarjoutua avuksi....se voi olla ihan kiva juttu tähän hommaan! Ei mitään paineita ao. henkilöille ;D
Ehkä sitä joskus pääsee vielä maalaamaan ja tapetoimaan myös näiden tilojen seinät :)

perjantai 9. joulukuuta 2011

Syntymäpäivän aatokset

Mun syntymäpäivän aamun kohokohta oli ihan varmasti se, kun Sasu katosi yhtäkkiä alakertaan ja palasi mukanaan lasi kaakaota äidille sänkyyn tarjoiltuna <3. Hän olisi halunnut leipoa isin kanssa, mutta työpäivänä se ei ollut mahdollista. Illalla sain kahvit ja kaakat kukkien kera mieheltä <3

Nyt sitten mietin mitä tässä kymmenen vuoden aikana on ehtinyt tapahtua. Mieheni tapasin 10 vuotta sitten, ensi kesänä tulee kymppi täyteen. Hyvä kumppani ja loistava isä hän meillä on <3.
Yhteen muutettiin aika pian tai Saku mun luo. Pian vuokrattiin asunto Mechelininkadulta ja siellä asusteltiin vuoden verran. Matkusteltiin yhdessä ja mulla oli vielä kaksi ihanaa koiraa Niki ja Lady. Ostimme yhteisen kodin Uusmäestä 2004. Sasu syntyi 2007 ja on varmasti parasta Rasmuksen lisäksi elämässäni. 2009 ostimme tämän nykyisen rintamamiestalon Espoosta ja Rasmus syntyi 2010 keväällä.

Mietin, että missä olisin, jos en olisi tavannut Sakua kesäkuussa 2002?? En ainakaan olisi tutustunut uusiin ihaniin ihmisiin! Varmaan seilaisin ja matkustelin paljon. Tekisin pitkiä työpäiviä ja nauttisin omalla tavalla vapaudesta. Mutta varmasti ilman kumppania olisin pidemmän päälle onneton. Mä satun olemaan aika vapaa sielu ja olen aina rakastanut omaa tilaa ja vapautta. Joskus kieltämättä on ahdistanut se oman ajan puute. Se, miten kiinni lapset ovat mussa ja miestäkin tulee huomioida. Vaikka joskus väsyttää ja kiukuttaa. Harmittaa ja itkettää. Silti en vaihtaisi tätä elämää. Lapset ja perhe ovat elämän suola ja antavat voimaa niin pienissä kuin isommissakin murheissa. Mikä voisi olla huonommin sitten, jos ihminen on vielä terve.


Vielä ehkä odotan sitä viisastumista :) omalla tavallaan sitä on ainakin kypsempi käsittelemään asioita. "Nainen on kuin viini, se vain kypsyy vanhetessaan". Mutta useassa kohtaa tuntuu, että miksi ei voinut toimia toisin....vaikka tietää, että mikä on oikein ja mikä väärin.
Mutta mä elän aika tunteella ja mun on tosi vaikee peitellä niitä. Sanoa poksautan asiat aika suoraan ihmisille....tai no niille lähimmäisille. Mussa on kestämistä ja joskus mietin, miten mun mies jaksaa mun kiukutteluja ja oikkuja. Se on niin mukautuvainen ja joustava. Kunpa mäkin olisin. Mutta jos ne erilaisuudet olisi sitten sen suhteen suola :) mä oon mä ja kelpaan ihan näin, ok. Vaikka arvostankin elämää, ei sitä kannata niin vakavasti ottaa. Jos jotain vielä toivoisin, niin enemmän huumoria ja naurua kaiken arjen ja juhlan keskelle. Olen onnellinen nyt ja tässä.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Joulu tulloo hiljalleen

Pääsin vihdoin tekemään lisää tyynynpäällisiä, kun noita kangasvaihtoehtoja löytyy tuolta vintin perukoilta. Toki täytyi tehdä enemmän jouluiset, joten näistä tyynyistä tuli punaiset ja koristeenkin laitoin huopakankaasta. Lisää tyynynpäällisiä vielä tulee....mutta mihin ne tyynyt mahtuu...jos ei muuta, niin pukinkonttiin.
Yhden joululahjan jo sainkin valmiiksi ....ompelut täytyy nyt oikein urakalla aloittaa. Pian on JOULU. Tänä jouluna pukinkonttiin taitaa lähteä enemmän omatekemää, kuin kaupan tavaraa.....saapi nähdä miten tämän tontun aikataulu pitää :)




 Joulutähdenkin löysin Etolasta....aika iso se on....mutta valaisee ainakin ruokatilan kauniisti pimeinä hetkinä.

Ja tänään toivottavasti selviää mun synttärijuhlien ohjelma....ei mitään fancyä..mutta pientä kivaa hyvien ystävien kanssa ;D

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Viime päivien puuhastelua

Joulun odotusta ilmassa. Sellaista pientä jännitystä.

Jännitys saattaa johtua myös vähän siitä, että mun merkkipäivät lähestyy ja kymmenet tulee täyteen. Jotain yhteistä aikaa on ainakin tiedossa hyvässä seurassa sitten merkkipäivän tienoilla.

Nuo kymmenet ei tunnu missään. Tai no, ei ainakaan niin henkisesti. Joo, muuten kroppa kyllä kertoo, että tässä mennään ja kovaa vauhtia eteenpäin.....niin kuin aina menty.

Kyllä se elämä jälkiä jättää meihin jokaiseen. Ja niin on hyvä. Tietää silloin eläneensä :)

Sasun musta toppatakki sai heijastimet. Leikkasin heijastin tarrasta erilaisia kuvioita.

Sasu kysyi, kun olin työpaikalla lapsien kanssa käymässä. "Missä te nukutte täällä?" Niin, kaikkihan työpaikalla nukkuu :))

Ensimmäiset piparit ja joulutortut tehtiin Sasun toiveesta (valmiista  taikinasta).

Joulun ja kodin koristeluun haettiin lähimetsästä tarpeita. Vain kävyt  puuttuvat kuvasta.

Joululahja.

Kataja.

Kataja ja talon alkuperäinen ikkuna koristaa nyt kotia.
                                                                           Niina

perjantai 11. marraskuuta 2011

Tuoli valmiina

Mun ensimmäinen tuoli on nyt valmis. Voi olla mielenkiintoinen tuollainen käsittely, kun ei ikinä voi tietää
mikä on lopputulos. Kun itse tuolin väritys saattaa vielä muuttua siinä käsittelyssä. Enpä ole aikaisemmin tiennyt
miten noilla vahoilla saa huonekalun ilmeen muuttumaan niin erilaiseksi. Ja tummalla vahalla vielä vähän ekstraa.
Ja ei sitten ollutkaan ihan pieni projekti....tätä työstin myös päivisin, aina kun siihen oli pienikin hetki aikaa :)

Ensin siis poistin lakan hiomalla tuolin. Tämän jälkeen maalasin ensin valkoisella ja sitten harmaalla värillä.
Tämän jälkeen levitin värittömän  vahan ja sitten kulutin paikoitellen hiomalla varovasti pintaa. Tämän jälkeen
lisäsin tummaa vahaa, jonka levityksessä sai olla huolellisempi. Mutta onneksi värittömällä vahalla sai korjailtua tai vaikka kokonaan vaalennettua pinnan jos siltä tuntui. Ihan kuin olisi kumittanut värin pois. Lopuksi sitten voimakas hankaus tuolin pintaan joka puolelta, niin että pinta sai kauniin vahamaisen kiillon.

Ja noi Annien maalit on ihan uskomattomia käsitellä. Levittyvät tasaisesti ja ovat peittäviä. Jo yhdellä kerroksella saa riittävän peiton. Toki valkoisella ei riittänyt, kun tuoli oli niin tumma alunperin. Lisäksi väri lähti käsistä ja pensseleistä hyvin pois....ja jos maalia tirskui johonkin, ei tarvinnut olla heti sitä pyyhkimässä.

Vahinko etten saanut kuviin sitä vaikutelmaa, mitä tuoli on luonnossa. Kamera ja kuvaaja ei ole ihan parhaita.
Mutta sellainen tavis vaalean harmaa olisi ollut tylsä, eikä olisi tuonut tuoliin parhaita puolia esiin. Vahaamalla ja kuluttamalla saatiin enemmän "antiikkinen" vaikutelma pintaan. Voi olla että toinen tuoli on taas hiukan erilainen, kun tässä pääsee vauhtiin. Ja hyvä niin, niiden ei tarvitsekaan olla samanlaisia.







tiistai 8. marraskuuta 2011

Ruokapöydän tuolit

Vihdoinkin olen päässyt kokeilemaan Annie Sloanin maaleja niin, että tiedän vähän miten ne toimii. Voi sanoa, että tämän projektin tuolit ovat olleet ilmaiset. Näin ollen ei haittaa vaikka niihin muutaman euron laittaa maalaamalla ja tietty näkee vähän enemmän vaivaa ensteks hiomalla ne :)
Tuolien hiomisesta en tehnyt numeroa. Tärkeintä oli saada vain lakkakerros pois. Ei kannata tuhlaa aikaa tai hermoja hiomalla tuolin pintaa turhan paljon. Toki tuunaussuunnitelma vaikuttaa myös tähän. Mä kun päätin, että maali saa peittää tuolin kokonaan, niin pohjalla ei niin väliä. Lisäksi vielä vahauksen jälkeen tulen hiomaan pintaa kuluneemmaksi.
Näitä tuoleja myin huutonetissä ja ainakaan vanhassa lookissa ei kauppoja syntynyt. Mitenköhän kävisi, jos ne tuunauksen jälkeen laittaa myyntiin?
Ennen.....

...ja jälkeen
Tässä projektissa pääsen testamaan Annien maaleja konkreettisemmin.
Tuolin värin valintaa mietin jonkun aikaa. Olisiko se valkoinen vai joku kiva väri esim. siniseen tai vihreään menevä. Kumpikaan ei houkutellut. Tänään sitten näin Pentikin liikkeen ikkunassa aivan ihastuttavat harmaat tuolit, joista olen aina haaveillut. Niiden hintaa en edes halua tietää :)
Ne oli sellaiset kauniin vaalean harmaat pehmusteilla. Näistä siis saa tulla harmaan väriset!

Salamalla väri ei tule niin hyvin esiin...katsotaan sitten päivänvalossa  valmista tuolia!















Ja koska en kuitenkaan ihan "kirkkaan" harmaata halua, käsittelen ne vielä tummalla vahalla. Koska tuoli on kovin tumma alunalkaen, maalasin ensin valkoisella (Old White) ja tämän jälkeen vasta harmaalla (Paris Grey). Jännittää hiukan lopputulema, mutta Annien neuvojen saattelemana uskon, että lopputulos on kiva. Yksi pian valmiina ja 3 vielä edessä.

Annie Sloan Chalk Paint

Jokin aika sitten kirjakerhosta tuli tilattua tuollainen tuunauskirja "Maalaa ja tuunaa vanhoja huonekaluja". Kirjassa on 50 erilaista ohjetta, miten huonekaluja voi tuunailla tai entisöidä vanhan näköisiksi. Helppoja vinkkejä, joita ei ehkä tule tehdyksi ilman opusta kuitenkaan.

Ihan ensimmäisenä ihastuin Annien maalien värikarttaan. Hän on hakenut värit eri vuosituhansilta ja onnistunut mielestäni värien sävyissä niin nappiin....juuri sellaisia sävyjä, joita rakastan. Maali on ihanan mattaa ja mikä parasta se on ekologista. Sekoitteeseen on käytetty mm. kalkkia. Lisäksi maali on vesiliukoista ja ei haittaa vaikka joskus siveltimet jää vähän kuivumaan. Maali lähtee hyvin käsistä ja pensseleistä eikä muutenkaan kuivahda purkista, kuten ihan tavis huonekalumaalit saattavat tehdä. Tilasin sitten kaikkien mutkien kautta kyseisiä maaleja lopulta Ruotsista.

Päätin ihan ensimmäiseksi kokeilla jollain pienellä projektilla miten maali käyttäytyy. Löysin ullakolta tuon aterinlaatikon, jonka aikoinaan olin Ikeasta hankkinut. JA koska laatikko on passeli muuhunkin kuin aterimille, vaikka kynttilöille tai muulle koriste-esineille tai vaikka joulukrääsälle, niin päätin kokeilla tähän noita maaleja.
Otin kuvan kyseisestä tuunausvinkistä, joka kirjassa oli. Kuvasta ei ehkä näe niin hyvin lopputulemaa. Mutta idea tässä oli, että valkoinen kaappi maalattiin ensin Chateau Greyllä (rusehtavanvihreä) ja maalia laitettiin todella paksusti ja sivellettiin miten sattui. Tämän jälkeen tuli Duck Egg Blueta (siniharmaa), joka siveltiin tasaisemmin. Sitten pinta vahattiin värittömällä vahalla ja hiottiin niin, että osittain jostain kohin annettiin myös valkoisen tulla läpi. Ja mielestäni tuo kaappi on aivan ihastuttavan herkullisen värinen.

Tein melkein samalla ohjeella tuon laatikon. Mulla ei vaan ollut tota rusehtavanvihreää, mutta laitoin alle Versaillesia (keltavihreä), mikä ei tietenkään anna samaa vaikutelmaa hiottaessa pintaa rikki. Joka tapauksessa olen niin rakastunut noihin väreihin ja opin tässä projektissa sen, että sitä rusehtavanvihreää saa sitten laittaa ihan kunnolla jotta se menee kunnolla kököksi tai muhkuraiseksi. Lopputulos on tällöin vieläkin vintagemaisempi ihan varmasti!




I´m in LOVE!!!
Tässä vielä isompana tuo laatikko
Ja jos olen kokeillut nyt yhtä kirjan ohjetta, niin mulla on vielä 49 jäljellä....tai ainakin melkein, kaikki ohjeet on vaan ihan mielettömän ihania. Eniten houkuttelee sellaisten vanhojen talonpoikaistuolien käsittely....voi vitsit että tykkään näistä projekteista :)

maanantai 7. marraskuuta 2011

Kaamos

Mua aina vähän masentaa, kun kesä on ohi ja tietää että pian se pimeys on taas täällä. Puhumattakaan kylmyydestä, mikä saa tällaisen vilukissan ihan horrokseen :) luulen kuitenkin, että nyt kun olen vaan pysynyt liikkeellä (lapsien kanssa aika vaikeeta olla liikkumatta :)) zumbaamalla ja silloin tällöin joogaamalla....tää pimeys ei ehkä ole niin lamauttava.

On ollut jotenkin helpottavaa, kun huomaa, että jotain rautaa tääkin mamma on hauikseensa saanut. Eikä tarvii olla aina huutamassa miestä apuun.Tai pystyn haravoimaan lehtiä ihan taukoamatta....eikä kädet heti puudu :) Tai saan sen säilykkeen kannen ihan itse auki. Ihan tosi vaan.....toki varmasti joku sanoisi, että tekniikkalaji sekin :) mutta pienet on ne ilot tässä arjessa joo.

Ja tää energian määrä on vaan niin huippu. Illalla toki tulee se väsymys, mutta ettei tartte olla ihan koko ajan siinä koomassa missä tavallisesti.
Mulla on nyt sellainen tunne, että tule vaan talvi ja anna tulla sitä lunta. Okei, ei niin paljon kuin viime talvena PLEASE. Sen verran, että ehkä joskus tosta vierestä pääsen vaikka hiihtolenkin tekemään.
Antaa siis talven tulla ja JOULUN! Kynttilät palaa nyt melkein joka ilta ja joka paikassa. Mikään ei anna niin paljon iloa ja rauhaa illalle, kuin tuo kynttilän palava liekki I-H-A-N-A!

Taidan siis käpertyä tuonne sohvalle ja ottaa virkkuukoukun käteeni.....tai sitten vaan jään tuijottamaan noita kynttilöitä. Ajattelematta mitään sen enempää....

Niina

maanantai 31. lokakuuta 2011

Olohuoneen piristys

Mulla oli pakottava tarve saada jotain freesiä meidän olohuoneeseen. Muu remontti ei ole vielä mahdollista, niin jotain muuta näkyvämpää piti operoida. Sohva oli aika helppo kohde, sillä kankaita vaihtamalla pääsin hiukan siihen tunnelmaan, johon sitten muussakin remontissa tähtään :) ja suurin syy oli se, että alkuperäinen kangas oli ommeltu niin tiukkaan, että itse tyyny oli melkein muodoton möykky.

 Höyhentyynyjä kun luulisi olevan helppo pöyhyttää, mutta eipä silloin, kun kangas on liian tiukalla. Nyt kun ompelin, niin kangasvaraa tuli lisää melkein 10 centtiä....joten tyynyjen koko kasvoi samalla huomattavasti. Ja on muuten mukavampi köllötellä nyt sohvalla pehmoisten tyynyjen keskellä!
Sohva ennen....

...huomaa kokoero tyynyissä...



Eurokankaasta löysin oikein sopivaa pellavakangasta, joka tuntuu kestävän hiukan kulutustakin. Ihastuin heti tuohon beigevaaleean raitaan ja koska samaa pellavan väriä löytyy muistakin huonekaluista sekä matosta. Se oli sitten siinä. Musta oli kuitenkin kivempi, että tein pari tyynyä ilman raitoja,....jotenkin antaa rauhallisemman ilmeen. Taljoja saa sohvalle tulla vielä lisää antamaan pehmeyttä....
Niina

maanantai 24. lokakuuta 2011

Mummot

Menin sitten kokeilemaan noita mummonneliöitä ja innostuin niistä niin, että tuli heti muutama valmiiksi.....ja taidan ihan heti kokeilla saisinko tästä aikaan vaikka peiton!

Musta tuntuu, etten osaa olla tekemättä koko ajan jotain käsitöitä....nytkin vannoin kun sain 3 sukat ja kaulurin sekä muita ompelutöitä juuri valmiiksi, että keskityn vain talon remppahommiin. Mutta ei se ole mahdollista....ihan kiva kun tota energiaa nyt piisaa, voi olla että keskitalvella energiatasot on taas vähän vähissä :)


Mä vilautan tähän vähän mun olkkariprojektia, mikä on lähes valmis. Olen aika tyytyväinen lopputulemaan...

Niina

lauantai 22. lokakuuta 2011

Palmikkokauluri ja muuta

Sain vihdoinkin tehdyksi itselleni kaulurin. Aina kun näin sellaisen kaupassa teki mieleni ostaa, mutta sitten vaan aatteli, että tuollaisen voi tehdä itse.
Pitkään olen ihastellut Kalastajan vaimon tekemää palmikkokauluria ja päätin tehdä sitten hänen ohjeensa mukaan. Oli nimittäin aika selkoinen tällaiselle vähän kuitenkin aloittelijalle tuo ohje! Kaulurin lankasekoitus on osaksi merinolampaan villaa ja osaksi mohairia. Babyalpakan ja villan sekoitusta en mistään Suomesta löytänyt....tämä yhdistelmä olisi ehkä ollut vieläkin parempi. Mutta lämmin ja pehmoinen tuli tästäkin langasta.

Mulla on työn alla yksi olohuoneen muutos...lähinnä sisustamalla...ei remppaamalla. Oli ihan pakko saada piristystä tohon olkkariin, kun siinä niin paljon viettää aikaa. Pienellä budjetilla voi ilmettä muuttaa kummasti, mutta laitan tästä muutoksesta, kun se valmistuu.


Mun piti vielä valittaa, kun meidän yläkerran wc hajosi! Lopullisesti...ihan kun tässä ei olisi jo muutenkin rahanmenoa...niin sitten tämäkin. Ei auta kuin putkaria kutsua kehiin...samalla laittaisi sen lattialämmityksen kuntoon.
Meillä vaan tuntuu nyt kaikki hajoavan, joku huono karma taitaa tässä talossa :( mutta näitä onnettomuuksia voi aina tulla niin uudemmassa kuin vanhassa talossa.


Tässä kauluri on kaksinkerroin ja näin saa kaulan varmasti lämpimäksi.

Tässä kauluri kokonaisuudessaan, lämmittää myös hartioita tehokkaasti.

Niina

maanantai 17. lokakuuta 2011

Voihan lätsä

Ja koska nyt vauhtiin pääsin, niin näitä lätsiä taitaa syntyä kuin sieniä sateella :)
Halusin tehdä tuollaisen ehkä jopa enemmän tyttömäisemmän kuosiltaan ja vanha kappakangas sai jälleen uuden elämän!



Sisäkangas on puuvilla/pellavasekoitetta, joten mukava sinne kesän helteisiinkin.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Lätsä


Toimin pari viikkoa sitten ME&I -kutsujen emäntänä. Kutsujen loputtua myyjä pakkasi tavaroitaan ja huomasin jotain ihanaa oranssia vilahtavan hänen kassiinsa. Se oli tosi magee lätsä!

Ja minähän heti utelemaan mistä lätsä oli peräisin. Hattu oli tehty kierrätyskankaasta ja se oli ihanan retro! Sain sitten hatun lainaan, jotta voisin kokeilla tehdä samanlaisen ihan itse.

Ja täytyy sanoa, että tosi simppeli ja nopea tehdä. Ensimmäisestä versiosta sattui tulemaan aika jättiläinen, joten purin sen ja tein sitten lähempänä lasten kokoa. Päällinen kangas on vanhaa puuvillaa ja sisäpuoli fleeceä. Kuvasta ei ihan ehkä selviä värit, mutta ruskealla pohjalla oli kovin retroisia oranssin ja vihreän eri sävyjä.

Lätsän kuosi kun oli kovin syksyisissä väreissä, päätin tehdä siitä hiukan lämpimämmän.
Lätsä on tällä hetkellä hiukan liian iso meidän pojille, mutta sain Sasun kuitenkin malliksi :) koko vastaa enemmänkin 5-6 v. Meidän poppoolla vielä sattuu olemaan aikas pienet päät ;)


Lätsässä kiva pieni lippa.

Hattu ei pussita tarpeeksi, mutta tiedän jatkossa tehdä siitä "pulleamman".


Takana kuminauha antaa säätövaraa ja saa hatun pysymään päässä vähän tuulisemmallakin ilmalla.

p.s. Kameran salama ei taaskaan toiminut, joten onnettomia kuvia :)

perjantai 14. lokakuuta 2011

Flatboy

Lastenhuoneeseen päätynyt vanha rottinkinen pallotuoli vei turhaan tilaa huoneesta. Muutenkaan tuo ei ollut kovin käytännöllinen istua, kun istuinosa liikkui miten sattui. Niinpä päätin, että otan pelkän pehmusteen ja päällystän sen uudelleen. Ikeasta löytyi 4 eurolla pala kangasta, joka oli tähän sopiva. Tosin toiselle puolelle täytyi laittaa eri kangas, jotta sain kankaan riittämään. "Alaosaan" tein narulle juoksun siten, että se kiristää kankaan sumppuun. Näin saa päällisen tarvittaessa pois, jos vaikka tarvii pesua.

Lattialle laitoin liukuestemattoa, jotta pysyy seinää vasten....tämä nyt menee leikeissä sitten miten päin vaan. Ja tässä on nyt sitten kiva itsensäkin makoilla lasten kanssa leikkien lomassa :)



Niina

maanantai 10. lokakuuta 2011

Olohuone


Mä niin odotan, että joskus päästään remppaamaan meidän olkkaria. Siellä on nyt ihan karseet tapetit ja paneloitu katto on puuta ja sekin pitäisi saada vaaleaksi. Koko homma siis lähtee katosta....eikä se houku ttele aloittamaan. Toki noi keskeneräiset projektit häiritsee ja pitää nyt vaan saada tehdyksi.

Olkkariin olen yrittänyt luoda tunnelmaa uusvanhoilla sohvatuolilla, kaverilta ostetulla matolla ja lampaantaljoilla.
Ei tässä auta kuin lähteä ehtimään oikeata sävyä tohon kattoon, siitä se sitten lähtee!

Nyt meillä piirretään ja piirretään tai no ainakin tuhritaan kaikki mahdollinen...

torstai 6. lokakuuta 2011

Verhot lastenhuoneeseen

Melko pikainen visiitti eilen Ikeaan poiki aika passelit verhot lasten huoneeseen. Verhoille tuli hintaa jopa 5 euroa...tämä lienee vaikuttanut ostopäätökseen. Mutta nyt kun niitä katsoo siinä paikallaan, niin antaapa huoneeseen taas iloa ja väriä!

Ja mitäpä tähän harmaaseen arkeen muuta tarvitaankaan. Nyt pukemaan lapsia ulos, kun menemme vastaan erästä vierasta joka tulee visiitille.....