!

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Nojatuoli

Tilauksesta vaihdoin tuoliin uuden kankaan. Kangas on Laurizonin ja väri mustanharmaa.

Tuolin omistaja oli tyytyväinen lopputulemaan.

Niin myös minä.


perjantai 20. marraskuuta 2015

Hyvästit

Mietin tässä kaiken surun keskellä, että mikä tekee siitä niin erityisen kipeää.
Ehkä se, että kun se rakas ja läheinen lähtee täältä ja häntä ei pääse hyvästelemään.
Ehkä juuri se, ettei saanut kertoa toiselle, miten tärkeä ja rakas tämä on ollut.
Että tämä tietää, miten ihana ja tärkeä hän on ollut meille.

Kesällä meidän toinen kissa katosi. Se oli ulkokissa ja aina viimeistään aamulla se oli odottamassa oven takana, kun ovi avattiin.

Yhtenä aamuna sitä ei kuulunut. Minulle tuli heti sellainen outo olo, että mitä jos en enää näe meidän Nöpöä. Odotin pari päivää ja laitoin katoamisilmoitukset joka paikkaan.
Kului viikko, kuukausi. Meidän rakas Nöpö ei ilmestynyt enää oven taakse.

Oli sydäntä raastavaa, kun en vaan voinut ottaa Nöpöä syliin ja halata. Ja se olisi kehrännyt siinä tyytyväisenä. Näin häntä joka paikassa tai toivoin näkeväni.

Nyt pikkuhiljaa uskon, että Nöpö on poissa. Vaikeaa on ollut myöntää sitä.
Mutta erityisen vaikeaa on ollut se, ettei saanut jättää sille hyvästejä. Vaikka se olisikin löytynyt jostain kuolleena. Tällöin olisi varmasti tiennyt, että Nöpön aika oli lähteä.
Emme ikinä tule unohtamaan sinua Nöpö. Olit maailman kiltein ja ihanin kissa.


 
 

Kaiken lisäksi muutenkin rankan viikonlopun aikana menetimme läheisen ihmisen. Hän ei asunut Suomessa. Olisin halunnut jättää myös hänelle hyvästit. Kertoa miten tärkeä osa elämäämme hän oli. Miten paljon hän on antanut meille iloa. Hän tulee aina olemaan sydämissämme.

Surulle täytyy nyt vain antaa aikaa. Päivä kerrallaan eteenpäin.

tiistai 17. marraskuuta 2015

Poikien huoneet

Pojilla on yläkerrassa omat huoneet. Yläkerrassa on tällä hetkellä vain kaksi makuuhuonetta. Koska halusimme pojille omat huoneet, niin meidän sänky laitettiin näiden huoneiden väliseen tilaan/syvennykseen. Tämä kompromissi oli pakko tehdä, vaikka ei ole kivaa, kun oma makkari puuttuu. Jossain vaiheessa, kun vain taloudellisesti mahdollista otamme ullakosta tilan makkarille.

Rasmuksen huone on meidän entinen makkari. Siellä on oma wc ja suihku. Lisäksi ullakkotilasta tehtiin sinne meidän vaatehuone. Tärkeintä on kuitenkin, että pojat saavat omat huoneet. Kaikki se lelujen määrä ja omat kaverit sen vaativat.





Tällä hetkellä Rasmuksen vaatteet mahtuvat juuri ja juuri tuohon siniseen kaappiin. Kaapin maalasin jokin aika sitten kalkkimaalilla. Pian kaappi lähtee kierrätykseen, kun se on liian pieni pojan vaatteille.



Huoneen seinät ovat sellaiset rapatut ja aika huonossa kunnossa. Samoin katto on varmaan alkuperäinen ja rumasti tummunut. Tässä huoneessa siis pitäisi uusia seinät ja vähintään maalata katto. Lattia on mosaiikkiparkettia, joten sitä ei tähän hätään tarvitse uusia.

Sasun huone on hiukan isompi. Seinät maalattiin aikoinaan, kun 6 vuotta sitten muutimme tähän taloon. Silloin yhdelle seinälle maalautin myös viidakkoteemaisen kuvan. Huone siis kaipaa hieman pientä pintaremonttia.
Lattian myös maalasin valkoisella, kun seinät laitettiin. Seinien värillä saa helposti muutettu ja raikastettua huoneen ilmettä.



Sänky löytyi ullakolta, kun entinen omistaja oli sen sinne jättänyt. Maton löysin yhdeltä Ruotsin reissulta halvalla. Tykkään niin ruosteen oranssin väristä.
Myös verhokangas löytyi samalta reissulta. Yöpöytänä toimii Ikeasta ostettu pyöreä pöytä. Pöydästä irtoaa eri väriset kerrokset, joihin on kätevä laittaa vaikka Aku Ankat säilöön.
Tänne huoneeseen on tarkoitus laittaa myös avohyllyt kirjoja tms. varten.
Pienillä muutoksilla huoneesta saa taas freesin näköisen.

Omasta työhuoneesta on pian kuvia tulossa.

tiistai 10. marraskuuta 2015

Vain minä ja hän

Perjantai iltana lähdimme mieheni kanssa Porvooseen viettämään pitkästä aikaa kahdenkeskistä aikaa.
Olin varannut meille pienen hotellin vanhasta Porvoosta ja illallispöydän ravintolasta.
Hotelli oli ihastuttavan kodikas ja rauhallinen. Aamulla oli virkistynyt olo kunnon yöunien jälkeen.

Viiden ruokalajin illallinen oli luksusta. Ei tarvinnut laittaa itse ruokaa ja menukin oli vähän erilainen. Silliä ja mätiä, kurpitsakeittoa ym. Kiva joskus kokeilla vähän muutakin kuin peruspihviä tai muuten vaan tuttua ja turvallista ruokalistalta.

Lauantaina ehdimme kierrellä kaupungin lukuisat pienet putiikit. Säästääkseni miespoloista jouduin hiukan hoputtamaan itseäni. Voisin käyttää aikaani loputtomiin tutkiskellen jokaisen hyllyn ja nurkan noissa liikkeissä. Erityisesti kotimaiset kädentyöt olivat suosikkejani.
Kaikki se pieni turhake kiehtoo, vaikka ilman niitä on paljon onnellisempi. Tämän vuoksi varmaan vain halusin nauttia ja katsella.


Pariisin Ville oli ihastuttava hotelli.



Harmaan päivänkin valossa Porvoo on kaunis.


Mukaan lähti kuitenkin jotain joululahjaksi. Perinteinen joulukalenteri oli pakko saada. Niin kauniita olivat kaikki!

Vielä ei ollut katuja tai liikkeitä koristeltu tai täydennetty joululla, mutta tuossa kaupungissa on sitä jotain taikaa. Kaupunki oli hyvin kaunis pimeän laskeuduttua. Valot ja varjot leikkivät hämärillä kujilla. Ilta oli kaiken lisäksi lämmin ja Porvoon joen pinta oli täysin peilityyni. Valaistulla sillalla sitä ihmeteltiin.


Joulun odotus on nyt täällä. Oli ihana miettiä, mitä pientä kivaa voisi antaa jollekin lahjaksi. Joku pieni esine tuo mieleen jonkun ihmisen. Lahjojen valinta voi joskus olla vaikeaa. Mutta jos ei jätä niiden hankintaa ihan viime tippaan, niin voi tehdä löytöjä :)
 
Luurankopiparit tein Sasun luokan järjestämään discoon ja ne oli suosittuja.


Piparien tuoksu toi joulua jo kotiin. Koiran kanssa lenkillä, syksyn värejä.


Niina