!

torstai 13. toukokuuta 2010

Pörrön 2 viikko

Pörrön päivät ovat olleet leppoisia; syödään ja nukutaan. Yöllä nukutaan 3-4 h putkeen ja seuraava pätkä usein saman verran. Aamulla tietenkin kaveri haluaa vielä nauttia suloisista aamun tunneista ja vetelee sikeitä ainakin klo 9.00.

10.5. maanantaina olimme ekassa neuvolassa ja pörrön mitat oli 3160 g ja 50 cm. Painoa oli tullut viikossa reippaat 300 g (lähtöpaino 2830 g), joten kasvaa hyvin ja 2 viikon päästä uusi punnitus. Samana päivänä lähti napanuoranpätkä irti.

11.5. Pörrö makoili mun rinnalla ja keksi pitää päätä ylhäällä. Ja sitä sitten ei malttanut millään lopettaa...sen verran paljon oli nähtävää ;) nyt toisella viikolla huomaa, että kaveri on jo paljon tarkkaavaisempi.

13.5. kylvettiin ensimmäistä kertaa ja se sujui hyvin, ei tullut mitään turhaa paniikkia.
Miki serkkukin kävi kylässä ja menoa riitti kaikille koko päiväksi! ulkona oltiin koko päivä, kun helleaalto pääsi lämmittimään mukavasti helatorstaita! N ja Sasu juoksivat koko päivän, poika oli pakko laittaa iltakylpyyn, sen verran hikinen kaveri oli :))

Kiitos Henna taas teille mukavasta yhteisestä päivästä :)))

perjantai 7. toukokuuta 2010

Pörrön ensimmäiset päivät

Maanantaina 3.5. kotiuduttiin ja eka yö menikin tissitellessä 1-2 tunnin välein. Seuraava päivä meni ihmetellessä; imetys ja nukkumaan aika tasan 2 tunnin välein. Seuraavana yönä en sitten lähtenyt kaveria herättelemään ja nukkuikin 5 tuntia yöllä putkeen. Välissä imetys ja koko perhe nukkui onnellisesti klo 8.30.

Kolmaskin yö meni yhtä ihanasti ja päivällä jaksoi touhuta. Ulkona aurinko paistoi, joten lähdimme koko perhe pihalle. Kaveri olisikin nukkunut ties kuinka pitkään, mutta rinnat oli sitä mieltä, että nyt sitten pitää tyhjentää ;) niin sitä maitoa tulee enemmän kuin tarvis. Mutta hyvä niin, eipä tarvitse imetystä ressata. Kun kaveri on heti maaimaan tullessaan ottanut sellaisen asenteen, että tissiä imetään, vaikka mikä olisi!

Kaveri on kyllä valloittanut vanhemmat täysin. Pitkät silmäripset ja pitkä tumma tukka. Vielä ainakin on niin tyytyväinen kaveri....niin niitä vatsavaivoja, niitä varmaan tulee...ainakin pikkasen. Täytyy myöntää, että ehkä sitä osaa tämän toisen kanssa nauttia vauva-arjesta vielä enemmän. Sitä osaa ottaa rennommin ja muutenkin tietää, että jokaisesta päivästä pitää ottaa kaikki irti :))

Nimimerkillä: Synnytyshouroinen mamma

SYNNYTYSKERTOMUS



Pikkuinen pörrömme tuli maailmaan Vapunpäivänä 1.5.2010 klo 3.48. Mitat 2990 g ja 49 cm.


Keskiviikkona 29.4. olin taas äitiysjoogassa ja puolentoista tunnin ähkimisen jälkeen tuntui, että jotain tapahtui masussa tai raskauden suhteen. Tunnin jälkeen menin vielä työkaverille, koska asui siinä ihan vieressä. En kauaa jaksanut olla ja lähdin kotiin ja mielessä oli vain synnytys ja vauva….olin ihan varma, että synnytys alkoi lähestyä.

Seuraavana yönä supistelikin hiukan napakammin, otin aamuyöstä Panadolia ja se rauhoitti supistukset. Aamulla huomasin, että pöksyihin oli tullut limaista verta. Ajattelin, että tämä on nyt sitten varmaan sitä limatulppaa. Samalla muistelin, että tästä voi viedä vielä pitkään, että vauva syntyy. Torstaipäivä meni melko rauhallisissa suppareissa ja päätin, että jos yöllä alkaa taas supistelemaan kovemmin, niin en ota särkylääkettä. Yöllä supistelikin enemmän, mutta aamulla oli vain tullut lisää limatulppaa.

Päiväunien aikaan yhdeltä alkoi taas kovemmin supistelemaan, nousin ylös ja siinä ne tuntuivat, mutta ihan ok. Meille tuli vielä vieraita., olihan vappuaatto. Neljän aikaan kuitenkin supistukset alkoivat tulemaan aika tasaisesti 5 minsan välein ja koko ajan napakoituivat. Yritin vieraita huomioida, mutta täytyi vaan lopulta mennä sänkyyn kärvistelemään. Eikö sitten samaan aikaan esikoisella tullut vatsatauti. Miehen kanssa yritin siinä hoitaa toista ja mies piti seuraa välillä vieraille. Kello oli varmaan lähes 21, kun päätin että tästä kannattaa lähteä pikkuhiljaa synnärille. Soitimme äitini kotiin hoitamaan poikaa.

Klo 21.30 alkoi tulla lapsivettä ja samalla tuli äitini meille. Sanoin miehelleni, että nyt lähdetään, kun synnytys saattaa edetä siitä nopeastikin ja halusin jo päästä katsomaan tilanteen, kun supistukset olivat jo kovemmat.
Sairaalaan päästiin sisälle kymmenen jälkeen, sillä olin auki 2 cm ja kätilö sanoi, että synnytys on käynnissä. Saimme viimeisen vapaan huoneen, joten kävi tuuri. Amme oli varattu ja muutenkin kätilö ei suositellut, sillä lapsivesi oli aavistuksen vihertävää. Menin heti suihkuun ja istuin siellä terapiapallon päällä kaiken kaikkiaan 1 ½ tuntia. Alkoi kädet ja jalat väsymään siinä oloon ja päätin tulla pois. Supistukset olivat koko ajan kovemmat ja kokeilin liikutella lantiota nojaamalla sänkyä vasten, mies hieroi aina välillä selkääni. Tässä en jaksanut pitkään ja pyysin kätilön tarkistamaan, oliko edistystä tapahtunut. Onneksi synnytys oli edennyt hyvin ja olin jo jotain 3-4 cm auki. Kysyin, että saisinko ilokaasua tässä vaiheessa ja se auttoi sitten jonkun aikaa. Reilun tunnin taisin pärjätä ilokaasulla ja pyysin taas tarkistamaan tilanteen, kun oli aikas kovat kivut. Taas oltiin edetty ja taisinkin olla jo jotain 8 cm auki ja kun en vain uskaltanut jatkaa ilman kivunlievitystä, niin päädyin ottamaan epiduraalin. Se oli viimeksikin auttanut niin hyvin. Vaikka Jorvissa oli tosi ruuhkaista, sain ajoissa anestesialääkärin laittamaan katetrin. Kipu alkoi pikkuhiljaa helpottamaan, eikä puudutus onneksi rauhoittanut supistuksia. Muistaakseni sain puudutuksen n. 01.30 ja aika pian alkoi tuntua painetta jalkojen välissä. Tunsin joka supistuksen laskevan vauvaa alemmas, tosi tehokkaat supparit taisi olla. Ponnistamisen sain aloittaa puoli 4 aikaan. Taisi toisella ponnistuksella tulla vauvan pää esiin ja kätilö sanoi, että nyt seuraavalla vauvan on tultava ulos. Eipä siinä tilassa arvannut, että vauvan tila olisi saattanut äkkiä huonontua, jos en olisi saanut sitä pian ulos. Ponnistusvaihe kesti kaiken kaikkiaan 8 min. Vauvalla oli napanuora kaulan ympärillä ja tuli ulos käsi poskella :) episetomiaa ei tarvinnut tehdä, mutta kuulemma juuri tuo käsi sai muutaman pienen repeämän aikaan. Vauvan pisteet oli 9, 10 ja 10, väri oli ilmeisesti napanuoran takia hiukan huono. Mutta pirteä ja jäntevä vauva sieltä tuli. Kätilö hämmästeli ensimmäiseksi vauvan pitkiä ripsiä ja tällä kaverilla olikin tumma pitkä tukka. Veljellään tuskin oli tukkaa ja sekin ihan vaalea. Tukka oli tällä kaverilla äidiltä peritty tai siis mulla oli syntyessä ihan samanlainen. Lisäksi kätilö alkoi varovasti vetämään napanuoraa kohdusta ja hämmästeli, miten pitkä se oli. Harmi kun en huomannut kysyä, miten pitkä se sitten oli. Istukka tuli melkein samantein pois ja sekin oli huimat 620 g. Joten ei istukka ainakaan vauvan kokoon vaikuttanut, kätilö vain tuumasi, että sinulle syntyy vain näitä pieniä vauvoja :)

Sain vauvan hetkeksi paidan sisään ja sillä aikaa kätilö ompeli haavat. Vauva pestiin ja tämän jälkeen sain hänet rinnalleni ja kaveri kävi heti rintaan kiinni. Ote oli tosi napakka ja imetys lähti siitä hyvin käyntiin. Kovin kauaa ei ehditty siinä olemaan, kun joku hoitaja tuli huoneeseen ja sanoi, että 2 synnyttäjää ilman huonetta. Ei siinä auttanut kuin lähteä evakkoon, onneksi jaksoin kävellä omin voimin. Saimme väliaikaisen tutkimushuoneen, ennen osastolle siirtymistä. Sairaala oli edelleen ihan tukossa ja sulku tuli päälle. Sulku oli vapun aikana kahdesti päällä.
Olen niin onnellinen, että tämä synnytys lähti itekseen käyntiin, kun edellisestä lähti vedet tihkumaan ja mitään ei tapahtunut. Silloin odoteltiin reilu vuorokausi, ennen kuin käynnistettiin. Ei sen puoleen, oli noi supparit varmaan melko samaa luokkaa, vaikka lähti normisti käyntiin ;) ja olisin saattanut ne kestää, mutta en kadu epiduraalia. Mielestäni ei kannata rääkätä itseään ja varsinkin jos on väsynyt, niin saa hiukan levätä kun puudutus alkaa vaikuttamaan.Vauva-arki on alkanut hyvin. Vauva syö hyvin ja nukkuu vain. Sairaalassa oltiin 2 kokonaista päivää ja kotiin tultiin maanantaina. Keskiviikkona oltiin jo vaunujen kanssa pihalla, kun sää oli niin ihana