Nöpön kuulumiset

"Herätit sit mut päiväunilta". Nöpö nukkuu melkein aina päiväunet meidän pesutilassa. Siellä sillä on myös oma kori hyllyllä. Monesti makaa myös lattialla. Lattialämmitys taitaa olla kissan mieleen :)

Ruokailun ja unien jälkeen kelpaa venytellä!

"Vielä yksi poseeraus ja sit mä meen takas nukkuu!"

Nöpöstä piti laittaa jo viikko sitten juttua ja nyt kun hänestä kyseltiin, niin tässä tulee.
Musta tuntuu, että Nöpöllä meni useampi kuukausi, että se täysin kotiutui ja siitä on nyt tullut meidän ihka oma kisu ja perheenjäsen. Kissa ei muutenkaan niin helposti unohda rakkaitaan ja lämpenee ainakin koiraa hitaammin keveruus asteella.
Nöpö nukkuu usein meidän sängyssä koko yön, varsinkin kesän jälkeen. Tykkää muuten tulla pään viereen tyynylle ja nuolee sitten mun tukkaa....olisiko entisessä kodissa tähän tottunut? :)
Antaa lapsien koskea, jopa tuon meidän nuorimmaisen puolivuotiaan. Rasmus saattaa joskus ottaa Nöpön "kiinni" ja Nöpö ei siitä välttämättä ihan heti mene pois. Ei siis räppäile tai muuten komenna tätä. Nyt kun on ollut kovin sateista ja pimeää, kissa käy vain satunnaisesti ulkona tai vaan kurkkaa ovelta. Pari kertaa on tuonnut taas hiiriä saaliiksi, eilen viimeksi :) Lisäksi kaverille on tullut jonkin verran painoa lisää tai ainakin ulkoisesti on havaittavissa vähän merkkejä :) olenkin joutunut hiukan vähentämään ruokaa, kun alkuun laiton aina kaverille kupin täyteen, kun tuli sitä pyytämään. Ja usein pyysikin.

Nöpö on ihan mainio kisuli luonteeltaan. Se kun on sellainen koirakissa. Kerjää ruokaa ja syökin melkein mitä vaan. Tulee kutsusta luokse ja muutenkin on kovin seurallinen. Tosin yksi piirre ei ihan koiramainen ole, nimittäin kaveri tykkää kiipeilystä. Niin useasti on katti bongattu puissa kiipeilystä. Ja nyt jo kahteen kertaan on jäänyt puuhun, kun on kiivennyt niin korkealle.

Toisella kertaa tiedettiin, että koira oli sen ajanut puuhun. Nöpö kun tykkää istuskella tuossa pihalle tultaessa kävelytien vieressä. Siinä on sitten ilmeisesti koira sen huomannut ja lähtenyt perään meidän pihalle asti. Ensimmäisellä kertaa mä sain kaverin puusta, tikkaat juuri ja juuri yltivät katin luokse. Toisella kertaa samassa puussa Nöpö oli ihan latvassa....siis miten se oli sinne päässyt??? Tällä kertaa ei siis ollut mitään mahiksia sitä hakea puusta. Ehdinkin jo soittaa palokunnalle, jos tulisivat kissaparan pelastamaan. No olisihan ne tulleet....ihan tosi, aika huippujuttu. Mutta siinä sitten aloin Nöpöä kovasti kutsumaan ja niin tämä pikkuhiljaa alkoi hivuttautumaan puusta alas. Jonkun matkaa pääsikin, mutta sitten petti kynnet....ja tuli alas aika vauhdilla ja korkeelta! Mutta onneksi noilla kissoilla on ainakin se yhdeksän elämää. Niin se vaan jaloilleen putosi.
Niin että kyllä me ollaan iloisia uudesta perheen jäsenestä ja halutaan toivotella sinne vanhaan kotiin oikein ihanaa joulua!!!

Sylissä on ihan top paikka makoilla

Tässä olen sitten mietiskellyt tätä elämää ja vanhan talon remppaa. Rempassa saa aina huomata sen, että kun ryhtyy työhön, niin aina löytyy jotain muuta tai hiukan yllättäviä käänteitä. Vähintäänkin niin, että sitä luulee jonkun työn olevan aika simppeli ja nopea tehdä...mutta toisin käy. Eihän se ihme ole, jos ei ole juurikaan kokemusta remppahommista ja kaiken saa opetella kantapään kautta. Kyllähän se hidastaa ja joskus täytyy tehdä sitten ne hommat ihan uusiksi. Onneksi tätä ei ole vielä tullut vastaan.

Mutta hiljaa hyvä tulee. Mun neljästä ruokatuolista, jopa kaksi on valmista. Rappuset ovat melkein puolivälissä. Miehen hommista tänne sitten enemmän kun taas joskus edistyisivät.
Ja tammikuussa aloitetaan meidän olohuoneen ja ruokatilan kattojen maalaus. Tämä projekti on kuulemma sit ihan mun juttu, näin mies sanoi :O . Onneksi on joku jo ehtinyt tarjoutua avuksi....se voi olla ihan kiva juttu tähän hommaan! Ei mitään paineita ao. henkilöille ;D
Ehkä sitä joskus pääsee vielä maalaamaan ja tapetoimaan myös näiden tilojen seinät :)