!

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Heavy thoughts

Näin joulun alla alkaa miettiä aina syvällisemmin ja muistelemaan menneitä. Minulla on eräs asia joka aina vaan kaivelee ja minun pitäisi tälle kovin "raskaalle" asialle tehdä jotain.

Siitä on varmaan jo 10 vuotta, kun otin yhteyttä isääni. En siis ole häntä koskaan nähnyt ja selvitin tällöin hänen olinpaikkansa. Kirjoitin hänelle kirjeen, jossa halusin tavata hänet.
Isäni soitti minulle, sillä olin kirjeen yhteyteen laittanut puhelinnumeroni.
Olin häkeltynyt, mutta iloinen hänen soitostaan. Hän pyysi minua kotiin perheensä luokse. Minulla on siis kaksi sisarpuolta, joita en ole koskaan nähnyt. Tämä oli kuitenkin liikaa minulle....pitäisi nähdä hänet ensimmäistä kertaa hänen läheistensä seurassa. Minulla olisi sulattamista jo hänen näkemisessään, saati sitten uuden perheen.

Jänistin ja en ole tähän päivään nähnyt häntä. Joulu taas lähestyy ja mietin, mitä hänelle kuuluu. Miten hän viettää joulua.
Miksi en vain ehdottanut, että näkisimme jossain kahvilassa. Jänistin.
Mitä jos pian taas yritän tavoittaa häntä. Mitä jos hän ei enää silloin ole täällä. Kaikki on mahdollista. Painin vielä tämän asian kanssa ja toivon, että rohkaistun.

Kun viimeksi olin häneen yhteydessä, minulla oli 2 koiraa ja asuin yksin. Nyt minulla on ihana perhe. Kaksi valloittavaa poikaa ja mies. Ei pitäisi hukata tämän asian kanssa enää yhtään hetkeä.
Kaikelle on kuitenkin aikansa ja toivon, että tämä tilaisuus tulee vielä. Aika jolloin tapaan isäni. Ja löydän hänestä ehkä samoja piirteitä kuin itsestäni tai jotain muuta meitä yhdistävää.....