Nyt sitten mietin mitä tässä kymmenen vuoden aikana on ehtinyt tapahtua. Mieheni tapasin 10 vuotta sitten, ensi kesänä tulee kymppi täyteen. Hyvä kumppani ja loistava isä hän meillä on <3.
Yhteen muutettiin aika pian tai Saku mun luo. Pian vuokrattiin asunto Mechelininkadulta ja siellä asusteltiin vuoden verran. Matkusteltiin yhdessä ja mulla oli vielä kaksi ihanaa koiraa Niki ja Lady. Ostimme yhteisen kodin Uusmäestä 2004. Sasu syntyi 2007 ja on varmasti parasta Rasmuksen lisäksi elämässäni. 2009 ostimme tämän nykyisen rintamamiestalon Espoosta ja Rasmus syntyi 2010 keväällä.
Mietin, että missä olisin, jos en olisi tavannut Sakua kesäkuussa 2002?? En ainakaan olisi tutustunut uusiin ihaniin ihmisiin! Varmaan seilaisin ja matkustelin paljon. Tekisin pitkiä työpäiviä ja nauttisin omalla tavalla vapaudesta. Mutta varmasti ilman kumppania olisin pidemmän päälle onneton. Mä satun olemaan aika vapaa sielu ja olen aina rakastanut omaa tilaa ja vapautta. Joskus kieltämättä on ahdistanut se oman ajan puute. Se, miten kiinni lapset ovat mussa ja miestäkin tulee huomioida. Vaikka joskus väsyttää ja kiukuttaa. Harmittaa ja itkettää. Silti en vaihtaisi tätä elämää. Lapset ja perhe ovat elämän suola ja antavat voimaa niin pienissä kuin isommissakin murheissa. Mikä voisi olla huonommin sitten, jos ihminen on vielä terve.
Vielä ehkä odotan sitä viisastumista :) omalla tavallaan sitä on ainakin kypsempi käsittelemään asioita. "Nainen on kuin viini, se vain kypsyy vanhetessaan". Mutta useassa kohtaa tuntuu, että miksi ei voinut toimia toisin....vaikka tietää, että mikä on oikein ja mikä väärin.
Mutta mä elän aika tunteella ja mun on tosi vaikee peitellä niitä. Sanoa poksautan asiat aika suoraan ihmisille....tai no niille lähimmäisille. Mussa on kestämistä ja joskus mietin, miten mun mies jaksaa mun kiukutteluja ja oikkuja. Se on niin mukautuvainen ja joustava. Kunpa mäkin olisin. Mutta jos ne erilaisuudet olisi sitten sen suhteen suola :) mä oon mä ja kelpaan ihan näin, ok. Vaikka arvostankin elämää, ei sitä kannata niin vakavasti ottaa. Jos jotain vielä toivoisin, niin enemmän huumoria ja naurua kaiken arjen ja juhlan keskelle. Olen onnellinen nyt ja tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti