!

maanantai 7. joulukuuta 2015

Joulukuu

Pian laitan kuvia työhuoneesta valmiina. Ruokatilan remppa alkaa. Tapetit lähtee ensimmäisenä.
Harmaat päivät on aika masentavia, kun ulkoilu jää aika minimiin.
 
Eteisen hyasintit tervehtii tuoksullaan ja muistuttaa lähestyvästä joulusta.


keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Nojatuoli

Tilauksesta vaihdoin tuoliin uuden kankaan. Kangas on Laurizonin ja väri mustanharmaa.

Tuolin omistaja oli tyytyväinen lopputulemaan.

Niin myös minä.


perjantai 20. marraskuuta 2015

Hyvästit

Mietin tässä kaiken surun keskellä, että mikä tekee siitä niin erityisen kipeää.
Ehkä se, että kun se rakas ja läheinen lähtee täältä ja häntä ei pääse hyvästelemään.
Ehkä juuri se, ettei saanut kertoa toiselle, miten tärkeä ja rakas tämä on ollut.
Että tämä tietää, miten ihana ja tärkeä hän on ollut meille.

Kesällä meidän toinen kissa katosi. Se oli ulkokissa ja aina viimeistään aamulla se oli odottamassa oven takana, kun ovi avattiin.

Yhtenä aamuna sitä ei kuulunut. Minulle tuli heti sellainen outo olo, että mitä jos en enää näe meidän Nöpöä. Odotin pari päivää ja laitoin katoamisilmoitukset joka paikkaan.
Kului viikko, kuukausi. Meidän rakas Nöpö ei ilmestynyt enää oven taakse.

Oli sydäntä raastavaa, kun en vaan voinut ottaa Nöpöä syliin ja halata. Ja se olisi kehrännyt siinä tyytyväisenä. Näin häntä joka paikassa tai toivoin näkeväni.

Nyt pikkuhiljaa uskon, että Nöpö on poissa. Vaikeaa on ollut myöntää sitä.
Mutta erityisen vaikeaa on ollut se, ettei saanut jättää sille hyvästejä. Vaikka se olisikin löytynyt jostain kuolleena. Tällöin olisi varmasti tiennyt, että Nöpön aika oli lähteä.
Emme ikinä tule unohtamaan sinua Nöpö. Olit maailman kiltein ja ihanin kissa.


 
 

Kaiken lisäksi muutenkin rankan viikonlopun aikana menetimme läheisen ihmisen. Hän ei asunut Suomessa. Olisin halunnut jättää myös hänelle hyvästit. Kertoa miten tärkeä osa elämäämme hän oli. Miten paljon hän on antanut meille iloa. Hän tulee aina olemaan sydämissämme.

Surulle täytyy nyt vain antaa aikaa. Päivä kerrallaan eteenpäin.

tiistai 17. marraskuuta 2015

Poikien huoneet

Pojilla on yläkerrassa omat huoneet. Yläkerrassa on tällä hetkellä vain kaksi makuuhuonetta. Koska halusimme pojille omat huoneet, niin meidän sänky laitettiin näiden huoneiden väliseen tilaan/syvennykseen. Tämä kompromissi oli pakko tehdä, vaikka ei ole kivaa, kun oma makkari puuttuu. Jossain vaiheessa, kun vain taloudellisesti mahdollista otamme ullakosta tilan makkarille.

Rasmuksen huone on meidän entinen makkari. Siellä on oma wc ja suihku. Lisäksi ullakkotilasta tehtiin sinne meidän vaatehuone. Tärkeintä on kuitenkin, että pojat saavat omat huoneet. Kaikki se lelujen määrä ja omat kaverit sen vaativat.





Tällä hetkellä Rasmuksen vaatteet mahtuvat juuri ja juuri tuohon siniseen kaappiin. Kaapin maalasin jokin aika sitten kalkkimaalilla. Pian kaappi lähtee kierrätykseen, kun se on liian pieni pojan vaatteille.



Huoneen seinät ovat sellaiset rapatut ja aika huonossa kunnossa. Samoin katto on varmaan alkuperäinen ja rumasti tummunut. Tässä huoneessa siis pitäisi uusia seinät ja vähintään maalata katto. Lattia on mosaiikkiparkettia, joten sitä ei tähän hätään tarvitse uusia.

Sasun huone on hiukan isompi. Seinät maalattiin aikoinaan, kun 6 vuotta sitten muutimme tähän taloon. Silloin yhdelle seinälle maalautin myös viidakkoteemaisen kuvan. Huone siis kaipaa hieman pientä pintaremonttia.
Lattian myös maalasin valkoisella, kun seinät laitettiin. Seinien värillä saa helposti muutettu ja raikastettua huoneen ilmettä.



Sänky löytyi ullakolta, kun entinen omistaja oli sen sinne jättänyt. Maton löysin yhdeltä Ruotsin reissulta halvalla. Tykkään niin ruosteen oranssin väristä.
Myös verhokangas löytyi samalta reissulta. Yöpöytänä toimii Ikeasta ostettu pyöreä pöytä. Pöydästä irtoaa eri väriset kerrokset, joihin on kätevä laittaa vaikka Aku Ankat säilöön.
Tänne huoneeseen on tarkoitus laittaa myös avohyllyt kirjoja tms. varten.
Pienillä muutoksilla huoneesta saa taas freesin näköisen.

Omasta työhuoneesta on pian kuvia tulossa.

tiistai 10. marraskuuta 2015

Vain minä ja hän

Perjantai iltana lähdimme mieheni kanssa Porvooseen viettämään pitkästä aikaa kahdenkeskistä aikaa.
Olin varannut meille pienen hotellin vanhasta Porvoosta ja illallispöydän ravintolasta.
Hotelli oli ihastuttavan kodikas ja rauhallinen. Aamulla oli virkistynyt olo kunnon yöunien jälkeen.

Viiden ruokalajin illallinen oli luksusta. Ei tarvinnut laittaa itse ruokaa ja menukin oli vähän erilainen. Silliä ja mätiä, kurpitsakeittoa ym. Kiva joskus kokeilla vähän muutakin kuin peruspihviä tai muuten vaan tuttua ja turvallista ruokalistalta.

Lauantaina ehdimme kierrellä kaupungin lukuisat pienet putiikit. Säästääkseni miespoloista jouduin hiukan hoputtamaan itseäni. Voisin käyttää aikaani loputtomiin tutkiskellen jokaisen hyllyn ja nurkan noissa liikkeissä. Erityisesti kotimaiset kädentyöt olivat suosikkejani.
Kaikki se pieni turhake kiehtoo, vaikka ilman niitä on paljon onnellisempi. Tämän vuoksi varmaan vain halusin nauttia ja katsella.


Pariisin Ville oli ihastuttava hotelli.



Harmaan päivänkin valossa Porvoo on kaunis.


Mukaan lähti kuitenkin jotain joululahjaksi. Perinteinen joulukalenteri oli pakko saada. Niin kauniita olivat kaikki!

Vielä ei ollut katuja tai liikkeitä koristeltu tai täydennetty joululla, mutta tuossa kaupungissa on sitä jotain taikaa. Kaupunki oli hyvin kaunis pimeän laskeuduttua. Valot ja varjot leikkivät hämärillä kujilla. Ilta oli kaiken lisäksi lämmin ja Porvoon joen pinta oli täysin peilityyni. Valaistulla sillalla sitä ihmeteltiin.


Joulun odotus on nyt täällä. Oli ihana miettiä, mitä pientä kivaa voisi antaa jollekin lahjaksi. Joku pieni esine tuo mieleen jonkun ihmisen. Lahjojen valinta voi joskus olla vaikeaa. Mutta jos ei jätä niiden hankintaa ihan viime tippaan, niin voi tehdä löytöjä :)
 
Luurankopiparit tein Sasun luokan järjestämään discoon ja ne oli suosittuja.


Piparien tuoksu toi joulua jo kotiin. Koiran kanssa lenkillä, syksyn värejä.


Niina

maanantai 26. lokakuuta 2015

Työpöytä

Pitkään ehdin jo pähkäillä minkälaisen työpöydän huoneeseeni haluan.
Kävin syyskuussa elämäni ensimmäisessä huutokaupassa ja siellä olisi ollut huudettavana kauniisti
patinoitunut talonpoikaispöytä. Joku oli jo antanut lähtötarjouksen 200 euroa, joten sen sai
joku muu onnellinen.
 
Kun työhuone ei ole kovin suuri, niin yksi vaihtoehto oli lasipöytä. Ikeassa niitä oli edukkaasti.
Mutta itse kuviot ei miellyttänyt. Ilman kuviota olisi ollut paras.
 
Torista sitten sattumalta löysin tämän pöydän ja mustat pukkijalat.
Pöydässä lukee eri kielillä "Rakas", joten tämä sai kelvata mulle.
 
Ja lasipöytä antaa kivasti ilmavuutta sekä tilantuntua huoneeseen :)

tiistai 20. lokakuuta 2015

Vanha tuoli ansaitsi uuden elämän

Kierrätyskeskuksesta parilla kympillä lähti mukaan tuolivanhus. Se ei ollut varmaan kelvannut kenellekään, mutta minusta se oli rakkautta ensisilmäyksellä :)

Hiukan se huojahteli ja pintakin jo saanut osumaa. Kangaskin repaleinen. Tuoli sai vähän liimaa, jotta se ei enää huojuisi.
Sitten irrotin kankaan ja huomasin, että kangas oli peittänyt
tuolin kauniin istuinosan. Tuoli pääsisi siis näyttämään todellisen luonteensa, kun sitä
vielä vähän ehostettiin.

Tuolissa oli ennestään ehjä vaneri, joka sai jäädä. Pehmusteeksi mm. pellavarouhetta.
Päällystin tuolin tummanpuhuvalla kankaalla, joka sopisi juuri sen ajan henkeen. Vähän koristenauhaa ja pintaan puuöljyä.

Tämä tuoli pääsi heti edustamaan uutta työhuonettani!



sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Täällä ollaan

Pieni tovi on kulunut sitten viimeisen päivityksen.
Jostain syystä ei ole ollut tarvetta kirjoitella mitään.

Paljonkin on ehtinyt tapahtua tässä viimeisen parin vuoden aikana. Muutakin kuin tullut niitä lisävuosia ja ryppyjä ;)!

Keväällä sain kahden vuoden aherruksesta Ompelijan tittelin, joten olen nyt sitten virallisesti ompelija :) enkä vain näperrä jotain kivaa pientä kotona.
Kahdessa vuodessa opin aika kivasti ne perusjutut mitä tarvitaan. Nyt on sitten eri tilanne lähteä kokeilemaan siipiä yrittäjänä. Katse kohti kohti tuntematonta ja tulevaa. Tätä on odotettu kyllä.

Jo muutaman vuoden olen ehtinyt pähkäillä, että haluan vielä tehdä jotain muuta työkseni. Jotain mikä inspiroi ja jotain mikä antaa iloa. Jotain luovaa ja käsillä tekemistä.
Ne vuodet mitä ehdin olla isossa yrityksessä töissä on jo ajat sitten nähty. Paljon sain kokemusta ja paljon nuo vuodet antoivat. Etenkin sain tutustua siellä ihaniin ihmisiin. Mahdanko ikävystyä, kun ei ole niitä kollegoita ja ihmisiä ympärillä enää. Kun melko sosiaalinen olen sillä saralla.

Toisaalta on kiva tehdä hommia ihan omassa rauhassa eikä juosta kieli vyön alla palaverista toiseen!
Ihan itse voi päättää työtunneista ja tauoista. Vaikka sen tietää, että omissa hommissa voi joútua joskus tekemään vähän enemmän. Korjaan, ei voi vaan joutuu tekemään :) Onneksi olen luonteeltani aika ikiliikkuja, joten virtaa kyllä riittää. Mun on vaikea olla paikalla, aina pitää olla säätämässä jotain.

Toimisto ja työtilat tulee meidän kotiin. Olenkin remontoinut työhuonetta hiljalleen ja vihdoin viimein se alkaa olla listoja vaille valmis. Työpöytä vain täytyy löytää ja vähän sitä ja tätä pientä. Muuten työkoneet on aika lailla kasassa.
Työhuoneessa oli ennen remonttia sellaiset pahvipaneelit, jotka taitavat kuulua ennemmin varastoon kuin kodin sisustukseen. Päätin heti ensimmäisenä poistaa ne seinistä. Toivoin tietenkin, että levyjen alta löydän sievän seinäpinnan. Tämä olisikin ollut liian hyvää ollakseen näin :)
Alta paljastui seinä täynnä reikiä ja pintaan oli vuosien varrella ehditty laittaa monta tapettikerrosta. Ajattelin, että eihän siinä muuta kuin liotusta ja tapetit pois. No ei se ihan onnistunut.
Piti siis miettiä, mitä seinälle tehdään. Tasoittaminen jollain laastilla tms. olisi ollut liian työlästä. Gyproc oli yksi vaihtoehto. Mutta karsastin tätä hiukan, kun halusin kuitenkin ottaa talon hengen huomioon. Pähkäilyn jälkeen päädyimme mieheni kanssa pinkopahviin.

Niin, minä kun haluan aina ajatella positiivisesti. Niin uskoin, että kyllä ne pahvit sinne saadaan ja hyvä tulee. Ja kyllähän ne sinne saatiin. Mutta vähän korjailtiin ja paikattiin ja ja :D en tiedä. Ehkä olisi löytynyt helpompíkin ratkaisu! En tiedä. Tai sitten ammattilainen vaan olisi laittanut. Mutta kun sisu ei anna periksi eikä kukkaro.

No seinät on ja pysyy. Ihan hyvä siitä tuli. Tekisinkö samalla ratkaisulla, jos nyt kysytään. No en ehkä. Oli miten oli se on siinä.
Lattiasta revin vanhan kuluneen parketin. Alta paljastui 50-luvun tyyliin persoonallinen puulattia. Hionta ja vaalea sävytetty lattiavaha pintaan. Tästä on hyvä jatkaa.


Vanha lattia


Huone ennen remonttia
 











Uusi lattia käsittelyn jälkeen