Meidän esikoisen synttäreitä vietettiin 29.1. vaikka sankarin virallinen päivä olikin heti seuraava 30.1. päivä.Puolelta päivin saapuivat sukulaiset ja iltapäivällä oli lasten kutsut. Päivänsankari oli aikas puhki illalla, sillä olimme vielä tuttavilla illallastamassa ja syömässä herkkuja. Lahjat olivat kaverille mieluisia, etenkin legot...kun jouluna sai niitä ensimmäistä kertaa.
Ja taas kerran täytyy hämmästellä, mihin tämä aika menee. Onko siitä tosiaan 4 vuotta, kun mä synnytin tämän niiiiin rakkaan pojan. Sitä päivää ei voi koskaan unohtaa ja sitä onnea, että meillä on terve ihana poika!!!
Ja nyt kun on toinen, on vähän mihin verrata ja huomaa, että kaverit ovat aika erilaisia...samaakin löytyy. Mutta siis Sasu on aina ollut helppo vauva ja lapsi ;D nukkunut hyvin, syönyt hyvin, ei mitään allergioita tms. (mitä nyt korvatulehduksia, jotka jo historiaa!). Ja toinen on sitten ehkä vähän vaativampi ;) mutta aivan yhtä ihana, äidin ja isin mussukka!
Onneksi on valokuvat, joita voi tuijotella ja muistella....niin monet muistot unohtuu, vaikka ne olisivat rakkaitakin! Vauva-aika menee niin nopeasti ja sitten ne ovatkin jo menossa kouluun...huh huh! Ja itse ei tietenkään vanhene, hih! mutta siis hyvin haikeita fiiliksiä, vaikka samalla nauttii tästä ajasta, kun kaveri on niin itsenäinen ja osaa jo vaikka mitä!
POIKA on aika haka rakentamaan LEGOilla, rakastaa palaPELEJÄ....syö vieläkin puuroa ja tykkää siitä, nukkuu vieläkin 2 h päiväunia....ja on itsepäinen kuin muuli - ei kait vaan tullut äiteensä ;/
RAKASTAA pikkuveljeään ja osoittaa sen halaamalla tätä päivittäin...tänäänkin kun näki Rasmuksen nousevan melkein omin avuin sohvaa vasten seisomaan, sanoi "Rasmus sä osaat seisoa" ja antoi toiselle ISON halin. Poika rakastaa eläimiä ja luontoa....kesällä tutkitaan kaikki hyönteiset ja kukat, mitä eteen sattuu. Hän on myös aika vieteripupu....aina menossa ja keksimässä jotain puuhasteltavaa "Hei äiti, nyt mä keksin mitä me tehään..."
*Huokaus* Voi että ne on ihania....vaikka tämä äitiys on joskus "rankkaakin" ;D
