mikä on lopputulos. Kun itse tuolin väritys saattaa vielä muuttua siinä käsittelyssä. Enpä ole aikaisemmin tiennyt
miten noilla vahoilla saa huonekalun ilmeen muuttumaan niin erilaiseksi. Ja tummalla vahalla vielä vähän ekstraa.
Ja ei sitten ollutkaan ihan pieni projekti....tätä työstin myös päivisin, aina kun siihen oli pienikin hetki aikaa :)
Ensin siis poistin lakan hiomalla tuolin. Tämän jälkeen maalasin ensin valkoisella ja sitten harmaalla värillä.
Tämän jälkeen levitin värittömän vahan ja sitten kulutin paikoitellen hiomalla varovasti pintaa. Tämän jälkeen
lisäsin tummaa vahaa, jonka levityksessä sai olla huolellisempi. Mutta onneksi värittömällä vahalla sai korjailtua tai vaikka kokonaan vaalennettua pinnan jos siltä tuntui. Ihan kuin olisi kumittanut värin pois. Lopuksi sitten voimakas hankaus tuolin pintaan joka puolelta, niin että pinta sai kauniin vahamaisen kiillon.
Ja noi Annien maalit on ihan uskomattomia käsitellä. Levittyvät tasaisesti ja ovat peittäviä. Jo yhdellä kerroksella saa riittävän peiton. Toki valkoisella ei riittänyt, kun tuoli oli niin tumma alunperin. Lisäksi väri lähti käsistä ja pensseleistä hyvin pois....ja jos maalia tirskui johonkin, ei tarvinnut olla heti sitä pyyhkimässä.
Vahinko etten saanut kuviin sitä vaikutelmaa, mitä tuoli on luonnossa. Kamera ja kuvaaja ei ole ihan parhaita.
Mutta sellainen tavis vaalean harmaa olisi ollut tylsä, eikä olisi tuonut tuoliin parhaita puolia esiin. Vahaamalla ja kuluttamalla saatiin enemmän "antiikkinen" vaikutelma pintaan. Voi olla että toinen tuoli on taas hiukan erilainen, kun tässä pääsee vauhtiin. Ja hyvä niin, niiden ei tarvitsekaan olla samanlaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti