Kaamos

Mua aina vähän masentaa, kun kesä on ohi ja tietää että pian se pimeys on taas täällä. Puhumattakaan kylmyydestä, mikä saa tällaisen vilukissan ihan horrokseen :) luulen kuitenkin, että nyt kun olen vaan pysynyt liikkeellä (lapsien kanssa aika vaikeeta olla liikkumatta :)) zumbaamalla ja silloin tällöin joogaamalla....tää pimeys ei ehkä ole niin lamauttava.

On ollut jotenkin helpottavaa, kun huomaa, että jotain rautaa tääkin mamma on hauikseensa saanut. Eikä tarvii olla aina huutamassa miestä apuun.Tai pystyn haravoimaan lehtiä ihan taukoamatta....eikä kädet heti puudu :) Tai saan sen säilykkeen kannen ihan itse auki. Ihan tosi vaan.....toki varmasti joku sanoisi, että tekniikkalaji sekin :) mutta pienet on ne ilot tässä arjessa joo.

Ja tää energian määrä on vaan niin huippu. Illalla toki tulee se väsymys, mutta ettei tartte olla ihan koko ajan siinä koomassa missä tavallisesti.
Mulla on nyt sellainen tunne, että tule vaan talvi ja anna tulla sitä lunta. Okei, ei niin paljon kuin viime talvena PLEASE. Sen verran, että ehkä joskus tosta vierestä pääsen vaikka hiihtolenkin tekemään.
Antaa siis talven tulla ja JOULUN! Kynttilät palaa nyt melkein joka ilta ja joka paikassa. Mikään ei anna niin paljon iloa ja rauhaa illalle, kuin tuo kynttilän palava liekki I-H-A-N-A!

Taidan siis käpertyä tuonne sohvalle ja ottaa virkkuukoukun käteeni.....tai sitten vaan jään tuijottamaan noita kynttilöitä. Ajattelematta mitään sen enempää....

Niina