Joulun odotusta ilmassa. Sellaista pientä jännitystä.
Jännitys saattaa johtua myös vähän siitä, että mun merkkipäivät lähestyy ja kymmenet tulee täyteen. Jotain yhteistä aikaa on ainakin tiedossa hyvässä seurassa sitten merkkipäivän tienoilla.
Nuo kymmenet ei tunnu missään. Tai no, ei ainakaan niin henkisesti. Joo, muuten kroppa kyllä kertoo, että tässä mennään ja kovaa vauhtia eteenpäin.....niin kuin aina menty.
Kyllä se elämä jälkiä jättää meihin jokaiseen. Ja niin on hyvä. Tietää silloin eläneensä :)
 |
| Sasun musta toppatakki sai heijastimet. Leikkasin heijastin tarrasta erilaisia kuvioita. |
 |
| Sasu kysyi, kun olin työpaikalla lapsien kanssa käymässä. "Missä te nukutte täällä?" Niin, kaikkihan työpaikalla nukkuu :)) |
 |
| Ensimmäiset piparit ja joulutortut tehtiin Sasun toiveesta (valmiista taikinasta). |
 |
| Joulun ja kodin koristeluun haettiin lähimetsästä tarpeita. Vain kävyt puuttuvat kuvasta. |
 |
| Joululahja. |
 |
| Kataja. |
 |
| Kataja ja talon alkuperäinen ikkuna koristaa nyt kotia. |
Niina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti