!

torstai 31. tammikuuta 2013

Kuuti

Jos Rasmukselta kysytään, miten paljon veikka eilen täytti, niin hän vastaa "kuuti veikka". Siihen perään kuitenkin lisää, "kuuti Pammu". Minä sitten korjaan, että Rasmus nyt kaksi ja pian täyttää 3. "Eiiii, Pammu kuuti!". Että näin olkoon sitten :)

Meillä on nyt reipas 6-vuotias pojan nassikka. Kasvanut on kovasti viime vuoden aikana ja sitä itsenäisyyttä tullut paljon. Vielä vaan on vaikea mennä sinne omaan sänkyyn nukkumaan. Edelleen nukahdetaan äidin ja isin sänkyyn....ja yöllä sitten siirretään omaan. Kyllä kait se pitäisi jo kuusivuotias laittaa omaan sänkyyn suoraan.....

Aikamoista vuoristorataa on ollut myös viimeinen vuosi tunteiden puolella. Ehkä tuo itsenäistyminen sitten tekee sen, että kovasti laitetaan hanttiin monessa asiassa. Pyydetty asia on kovin vaikea tehdä ja kielletyt asiat on vaikea jättää rauhaan. Mitä äiti tai isi sanoo...pitää aina vähän kapinoida. Ja kun minä en periksi anna ja toinen samanlainen jästi....siinä sitten ollaan ja puhistaan.
Neuvolasta kun sitten tultiin, niin Sasu tokaisi "Äiti, mä en enää ikinä ole tuhma poika".
Siihen sitten vastasin: "Ethän sinä tuhma ole, jos sinua jokin harmittaa". Selitin siinä, että jos harmittaa ja kiukuttaa, niin täytyy sen antaa mennä pois. Tulet sitten äidin syliin vaikka halittavaksi ja pusittavaksi, niin menee kiukkukin helpommin ohi!


Vuodessa ollaan taas opittu paljon uusia asioita. Viime kesänä pyöräilemään ja uimaan. Talvella luistelemaan ja hiihtokin sujuu verkkaisasti. Poika tykkää hirveästi askartelusta ja piirtämisestä. Sitä onkin saanut tehdä kerhossa paljon. Lisäksi rakastaa Legoja (kukapa ei) ja on niiden kasaamisessa varsinainen taituri.

Sasua on aina kiinnostanut numerot ja helppoja laskutoimituksia jo ratkotaan innolla. Kirjaimet ja lukeminen eivät sen sijaan ole tähän mennessä olleet suosiossa. Nyt vasta alkanut kiinnostamaan kirjaimet enemmän. Eiköhän tuo kaikki sitten tule aikanaan. Syksyllä alkaa eskari ja siellä varmasti opitaan taas kaikkea uutta :)

Uusia harrastuksia aloitettiin, joista jalkapallo keväällä. Alkuun oltiin innostuneita, mutta sitten tuli stoppi. Tai ei viitsinyt viedä, kun oli niin väkinäistä. Nyt keväällä olisi tarkoitus taas kokeilla, löytyykö innostus taas :)

Kerhokaverin innostamana viime syksynä Sasu lähti kokeilemaan painia. Paini on ollut äidinkin mieleen. Tunnilla saa liikkua ja hiki tulee. Koko kroppa on koetuksella ja pojat saavat purkaa energiaa hauskoilla jutuilla. Tämä harrastus on toivottavasti tullut jäädäkseen. Syntymäpäivälahjaksi on tulossa painipuku ja painikengät. Sitten on koko paketti kasassa :)


Perjantaina juhlitaan kavereiden kanssa syntymäpäivää. Talo täyttyy kymmenestä kaverista ja jotain pikkusisaruksiakin tulee. Joten varmasti vauhdikas ilta tiedossa. Lauantaina tulee sukulaiset ja kummit.
Äidin ajatukset ovat ristiriitaiset. Ihanaa kun poika on jo kasvanut ja itsenäinen. Samalla askarruttaa jo kouluvuodet ja ison pojan haasteet. Onneksi poika vielä pitkään pysyy pesässä. Vielä on melko huoletonta arkea ja menoa.....

Niina