Gudrunista tykkään

Olen jo monta vuotta ihastellut Gudrun Sjödenin vaatteita. En ole kuitenkaan raaskinut ostaa. Hänen vaatteissaan viehättää erityisesti värit ja toiseksi nuo rennot lookit. Vaatteet ovat enimmäkseen väljiä malleiltaan. Niissä on kuitenkin aina joku juju tai muu, mikä tekee niistä uniikit. Pelkästään jo kankaan materiaalit ovat ihania, pellavaa ja puuvillaa.

Tänään ensimmäistä kertaa tilasin pari vaatetta. Saa nähdä, miltä näyttävät luonnossa ja miltä näyttävät mun päällä. Mä kyllä ihailen tuollaista kerrospukeutumista, vaikka en itse osaa ja jaksa yhdistellä. Mä olen tyhjentänyt vaatekaapin ja ullakot vanhoista vaatteista. Suurin osa menee kirpputorille myytäväksi. Jotkut kalliimmat siistimmät vaatteet myyn huutonetissä. Mulla vaan oli liian paljon vaatteita, joita en ole aikoihin pitänyt! On ollut jotenkin todella vapauttavaa ja puhdistavaa :) tämän inventaarion jälkeen. Uusia vaatteita olen pääosin ostanut kirppareilta tai huutonetistä. Olenkin jo muutaman kivan vaatteen saanut tangolle roikkumaan. Mikä parasta, ihan muutamalla eurolla.

Toisin kuin nämä kaksi tilausta. Hameen kanssa pähkäilin pitkään. Pioni oli syötävän herkullinen väriltään. Mutta päädyin silti tuohon ruskeanvihreään "Tumma eukalyptus". Tiedän, että sille on enemmän käyttöä ja menee paremmin talvellakin. Huivin väriä ei tarvinnut kahta kertaa miettiä. Juhannushuivin väri on persimoni. Samassa kuvassa huivin kanssa on myös tuo tilaamani hame. Huivi on saanut värinsä puolesta vaikutteita mitä ilmeisimmin Sharon hedelmästä.... :)

-Niina-

Olohuoneen lipasto

Ikean pehmoiset lemmikit pääsivät puujunan kyytiin. Junan on maalannut itse mestari Sasu.

Eipä olisi arvannut tämänkään projektin olevan niin suuritöinen :) 

Lipaston alkuperäinen väri oli tummanruskea ja väri alkoikin jo olemaan aika kulahtanut. 

Kulahtanut ei sinänsä haittaa, mutta puuviilussa se ei välttämättä kaunista itse esinettä ja sen pintaa. 

Joten lipasto sai värikseen kiiltävän mustan. Rottinkiset laatikot huusivat väriä! Mielestäni tähän ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin värikkäät korit :) on muuten aika piristys tuohon olohuoneeseen. Lipaston näkee heti sisään tullessaan, joten sijainti on senkin puolesta kiva.

Vielä kun olisi ne tapetit ja maalit seinillä, niin tulisi itse lipasto paremmin esille.

Korien maalaaminen oli aika työlästä. Kahteen kertaan maalasin ja ehkä olisi kannattanut vielä kolmannen kerran, mutta saa mennä nyt näin. 

Lipasto saa vielä kaverin, jonka maalaustyöt ovat loppusuoralla!

Kevätpäivän mietteitä

Viime päivät ovatkin menneet yrttien ja kukkien siementen istutuksessa. Kokeilen nyt ensimmäistä kertaa, miten erilaiset yrtit, minitomaatti ja laventeli lähtevät kasvamaan ihan alkutekijöistään. Toukokuussa terassille laitetaan kasvamaan mm. herneitä ja mansikoita lasten iloksi. Saapa nähdä tullooko satoa.

Muuten olenkin viettänyt kaiken mahdollisen "luppoajan" maalatessa. Pari pientä projektia valmistuu pian. Sasu on ollut ahkerasti mukana näissä projekteissa. Taitaa tulla äitiinsä, kun tykkää maalaamisesta ;)

Yhtenä iltana olimme aloittamassa iltasatua ja hän kysäisi minulta S: "Äiti, miten olette isin kanssa tavanneet?" Ä: "No siitä on 10 vuotta ja ihan sattumalta toisiin törmättiin" ;D S: "No missä vaiheessa tiesitte, että teistä tulee kaverit?" Ä: "No kyllä voi sanoa, että ihan melkein heti tiesimme, että halutaan olla kavereita" ;DD
Isi pääsi vihdoin tilaamaan Sasulle oman pienen mönkijän ja taitaa olla enemmän iskän mieleen ;) sen sijaan kierrätyskeskuksesta ostetut muoviset sotilaat ovat olleet ihan huippujuttu! Niillä leikitään nyt varmaan jo unissaan. Taas voi todeta sen, että paras lelu on useimmiten ihan joku muu, kuin aikuinen luulee :))

Tällaisia pohdintoja meillä on ja muutenkin maailmankaikkeutta ihmetellään. Kysellään missä Intia on tms. ja Sasu valistaa meitä siitä, että ihmisellä on sielu. Taitaa kerhossa puhutut asiat jäädä hyvin mieleen ja askarruttaa monessa asiassa :) seurakunnan kerhossa puhutaan ehkä myös vähän hengellisistä aiheista :)

Meidän nuorimmainen täyttää pian 2 vuotta, huoah! Ei puhu, mutta pussaa senkin edestä ;D veljensä sanoi jo ensimmäiset sanat puolivuotiaana, joten ei ihan samalla viivalla tässä mennä. Eiköhän tuo pian aloita pulisemaan ja kerralla voi tulla sitten jo paljon asiaa :) voi olla, että äitee toivoo silloin kaverin olevan välillä hiljaakin ;D

Jos häntä pitäisi kuvailla lyhyesti jollain sanoilla, sanoisin hänen olevan melko rauhallinen mietiskelijä ja tuumailija, vaikka vauhtiakin riittää. Hän on hyvin tarkka esineiden järjestyksestä ja ruokaa ei saa jäädä suupieleen...se täytyy heti pyyhkiä pois. Jos päivärytmissä on jotain poikkeavaa, ollaan oltu enemmän liikenteessä tms., niin yöunet monesti paljon levottomammat. Eilen sitten yritettiin vaihtaa hänelle toinen sänky, kun osaa jo tulla tuosta pinnasängystä pois. Ei vaan kaveri suostunut siinä nukkumaan EI. Huusi ja tuli pois samantein. Täytynee siis odotella vielä jonkin aikaa. Muutokset kun vaan ovat aika kovia meidän pienelle miehelle. Hiljaa hyvät tulee, niinhän se kaikessa vähän on :)

Meillä muuten avattiin hiekkalaatikkokausi tänään. En uskonut, että osa hiekasta oli sen verran esillä ja sulaa. Kovasti tehtiin jo hiekkakakkuja.

Kissakin on aloittanut ulkoilun oikein kunnolla. Pari viikkoa on jo uskaltautunut hetkeksi pihalle. Nyt viettää jo siellä aikaansa ahkerammin. Nauttii terassilla, kun aurinko paistaa ja lämmittää :) ja muistaakseni entisessä kodissa Nöpö tykkäsi juosta laservalon perässä....vihdoinkin saatiin sellainen toimiva vekotin meille ja voihan nauru, miten kissa on juossut valon perässä. Illalla makasi lattialla ihan reporankana :) masu pullollaan makasi, eikä hetkeen liikahtanut. On tuo pieni suloinen pakkaus kyllä!

Piristävä tohtori

Ihan pakko ylistää Dr. Hauschkan tuotteita. Olen niitä nyt käyttänyt muutaman vuoden ja ilman en enää osaa olla. Kosteusvoiteita on tietenkin vähän eri ihoille.

Mulle passaa erinomaisesti perusvoide, mikä on koostumukseltaan aika juokseva. Imeytyy hyvin iholle ja kuten tuote lupaa jokaisessa putelissa, niin antaa sellaisen kivan hehkun kasvoille. Ja koska ihoni on kuiva (hiukan couperosa) etenkin talvella ruusuvoide on omiaan paksun koostumuksensa puolesta. Lisäksi löytyy öljyjä ym. mitä voi sekoittaa perusrasvaan. 

Mutta ihan parasta tohtorilla on tuo värineste ja kosteuttava värivoide! Etenkin näin keväällä iholle kaipaa hiukan lisähehkua ja väriä. Värineste on tosiaan nestemäistä ja on siten helppo levittää iholle, vaikka päivävoiteen kera. Tai jos haluaa peittävämmän, niin meikkivoiteeseen. Kosteuttava värivoide on virkistävä talvella, kun iho todella kaipaa kosteutta. Laitan sitä perusvoiteen lisäksi ja iho pysyy varmasti kosteana koko päivän. Mikä parasta värivoide ihan yksinään antaa heleän sävyn, jos ei jaksa pakkeloida naamaansa enempiä. Ja kaiken lisäksi tuotteet valmistettu luonnon omista raaka-aineista.

Miinusta tulee mun puolesta vain hinnasta, sillä ovat aika tyyriitä. Mutta sitä on valmis maksamaan laadusta tässä kohtaa, kun ikäkin alkaa jo näkymään kasvoilla :))


p.s. mulla on ihan hirvee sisustusvimma.....alla oleva lipasto tulee saamaan uuden ilmeen. Laitanpa sitten kuvan tänne, kun tulee valmista :)
pss. ja on ihan voittaja fiilis, koska portaat on nyt raaputeltu maalista. Työ jatkuu, mutta isoin homma on takana päin!

Ompelua ja kierrätystä

Pyörähdys second hand liikkeessä poiki retron kukkakuosisen hameen.  Hintaa moiselle tuli jopa 10 euroa ja hame kantoi merkkiä Glope Hope. Ja kyllä olen ylpeä mekosta, joka on tehty verhokankaasta :))

Hame oli yli polven pituinen, joten lyhensin sitä sen verran, että pituus riittää kauniisti polven yläpuolelle. Tämä on ehdoton suosikkini tähän kevääseen ja kesään pirteän värinsä ansiosta! On muuten passelin näköinen keltaisten Hai saappaiden kanssa :)

Olen saanut nyt ompelutöistä kolme vaatekertaa valmiiksi, joista yhden laitan vielä näytille...tämäkin mekko menee lahjaksi sirpsakalle tytön tyllerölle. Mekon kruunasivat mustat kierrätysnapit. Ihan paras lahja tytölle, joka tykkää angli bildseistä ;D

Vihreä tuoli

Voi miten innoissaan olin tämän tuolin kanssa. Alkuperäinen kuva ei ole kummoinen, mutta siitä varmasti huomaa suurehkon eron tuolin nykyiseen ulkomuotoon :)

Löysin Eurokankaasta Laura Ashleyn sisustuskangasta, jossa kaunis minttuun menevä vihreä ja lempeä sininen kuvioina. Tämä kangas istui niin täydellisesti tuolin värin kanssa. Maalasin tuolin Annie Sloanin Versailles sävyllä (vanha vihreä) kahteen kertaan. Tämän jälkeen vahasin tuolin kauttaaltaan.

Tuoli oli harmaita tuoleja helpompi työstää esim. hiomisen osalta. Mutta sitten itse päällisen vaihtaminen olikin työläämpää, kuin aluksi uskoin.

Halusin istuimeen pehmusteen, jonka sain vanhoista tyynyistä. 

Pehmuste on melko paksu, mutta lopputuloksena mielestäni kiva. Istuttaessa enemmän tuolissa,

 täyte menee varmasti aina hiukan kasaan. Sopivien niittien löytäminen oli myös oma hommansa.

 Istuinosa on vaneria ja siihen ei sitten uponnutkaan ensimmäiset niitit. Kankaan pingottaminen oli myös oma juttunsa. Miten saada kangas pysymään paikoillaan, sillä kankaan kuvio piti pysyä suorassa. 

Passaisi niin hyvin meidän eteiseenkin, kun portaissa hiukan samaa sävyä!

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen.

Seuraavan tuolin kanssa jo paljon viisaampi ja pääsen tekemään kaiken paljon sukkelammin. Tuoleja on vielä 3 jäljellä. Nämä tuolit menevätkin sitten myyntiin, vaikka mun on niistä varmasti vaikea luopua. 

Se on jännä miten sitä "rakastuu" näihin omiin töihinsä. 

M-A-A-L-I-S-K-U-U

Se olisi sitten jo maaliskuu I-H-A-N-A-A !!! Kevään käsitöihin mahtui vielä yksi tai no on toinenkin vielä kesken....mutta tämä työ oli pakko tehdä, kun langan väri oli niin täydellinen!

Kauniimpaa ja raikkaampaa oranssia olen saanut etsiä ja kun halusin sen vielä oikein pehmoisena lankana. Tässä lanka on osaksi baby alpakkaa ja lampaan villaa. Piristää kivasti muuten niin mustan ulkoiluasun kanssa tuo väripilkku.

Mulla on muutama käsityö tehtynä ja lisää vielä tilauksessa. Kuvan kanssa siitä osviittana. Tämä jotensakin jo kaikille tuttu hahmo pääsee esiintymään useammassakin luomuksessa.....mutta niistä sitten lisää hiukan myöhemmin kuvien kera.



Meillä sairasteltiin koko perheen voimin vatsatauti YÖK! Enpä muista, jos olen sen lapsuudessani sairastanut. Mutta ihan tappotaudilta tuntui ainakin näin aikuisiällä! 5-vuotiaalla homma oli aika lailla hallussa ja ehti aina pönttöä halaamaan. 1-vuotiaalla ei ihan niin helposti sujunut...joka paikka aika lailla siinä itsessään ja onkin sitten muutama koneellinen pesty tämän taudin tahroilta :(( jospa kyseinen tauti pysyisi kaukana ja jäisi ehkä vain painajaisiin tulevaisuudessa :)



Kunpa mulla olisi jo laittaa valmiita kuvia meidän portaista...mutta ei! Laitan kuitenkin tähän saumaan kuvan, josta saattaa hiukan nähdä tuon suuren eron vanhan portaan ja maalin kera ja miltä uusi ilme tulee näyttämään. Vielä on monta vaihetta pelkän maalinpoiston jälkeen edessä. Mutta ne onkin leikkiä sitten ja niin paljon rentouttavampaa tuunaamista :))

Ja onneton sumea kuva.....ilmankin olisi voinut olla.



Tuolit valmistuu pikkuhiljaa, useampi projekti taas samaan aikaan tekeillä. Harmi ettei tästä kuvasta näe tuolin todellista väriä ja kulumaa.



Poseerataan sitten :))

Täällä odotellaan kesää entistä innokkaampana, sillä meillä on sinne matka varattuna...ja tätä on kyllä kaivattu. Piristää aina, kun on joitain kivaa, mitä odottaa.