!

tiistai 10. marraskuuta 2015

Vain minä ja hän

Perjantai iltana lähdimme mieheni kanssa Porvooseen viettämään pitkästä aikaa kahdenkeskistä aikaa.
Olin varannut meille pienen hotellin vanhasta Porvoosta ja illallispöydän ravintolasta.
Hotelli oli ihastuttavan kodikas ja rauhallinen. Aamulla oli virkistynyt olo kunnon yöunien jälkeen.

Viiden ruokalajin illallinen oli luksusta. Ei tarvinnut laittaa itse ruokaa ja menukin oli vähän erilainen. Silliä ja mätiä, kurpitsakeittoa ym. Kiva joskus kokeilla vähän muutakin kuin peruspihviä tai muuten vaan tuttua ja turvallista ruokalistalta.

Lauantaina ehdimme kierrellä kaupungin lukuisat pienet putiikit. Säästääkseni miespoloista jouduin hiukan hoputtamaan itseäni. Voisin käyttää aikaani loputtomiin tutkiskellen jokaisen hyllyn ja nurkan noissa liikkeissä. Erityisesti kotimaiset kädentyöt olivat suosikkejani.
Kaikki se pieni turhake kiehtoo, vaikka ilman niitä on paljon onnellisempi. Tämän vuoksi varmaan vain halusin nauttia ja katsella.


Pariisin Ville oli ihastuttava hotelli.



Harmaan päivänkin valossa Porvoo on kaunis.


Mukaan lähti kuitenkin jotain joululahjaksi. Perinteinen joulukalenteri oli pakko saada. Niin kauniita olivat kaikki!

Vielä ei ollut katuja tai liikkeitä koristeltu tai täydennetty joululla, mutta tuossa kaupungissa on sitä jotain taikaa. Kaupunki oli hyvin kaunis pimeän laskeuduttua. Valot ja varjot leikkivät hämärillä kujilla. Ilta oli kaiken lisäksi lämmin ja Porvoon joen pinta oli täysin peilityyni. Valaistulla sillalla sitä ihmeteltiin.


Joulun odotus on nyt täällä. Oli ihana miettiä, mitä pientä kivaa voisi antaa jollekin lahjaksi. Joku pieni esine tuo mieleen jonkun ihmisen. Lahjojen valinta voi joskus olla vaikeaa. Mutta jos ei jätä niiden hankintaa ihan viime tippaan, niin voi tehdä löytöjä :)
 
Luurankopiparit tein Sasun luokan järjestämään discoon ja ne oli suosittuja.


Piparien tuoksu toi joulua jo kotiin. Koiran kanssa lenkillä, syksyn värejä.


Niina