torstai 30. joulukuuta 2010
Pikkujoulun askartelua
Pitää nyt näin jälkikäteen laittaa tänne, kun ei ole aiemmin ehtinyt :)
olimme mieheni veljen luona ennen joulua viettämässä pikkujoulua. Halusin viedä tuliaisiksi jotain itsetekemää ja päätin tehdä havukranssin. Taivutin oksista ympyrän, jonka sitten punoin yhteen rautalangalla....aika työläs, mutta kivaa puuhastelua oli. Koristelin sen hyvin yksinkertaisesti, sillä yksinkertainen on kaunista.
Sakun veljen vaimo oli laittanut kauniisti kodin joulun tunnelmaan ja tarjoilutkin oli
oikein herkulliset!
Kiitos kutsusta! Näitä yhteisiä hetkiä täytyy järjestää enemmän :)
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
Heavy thoughts
Siitä on varmaan jo 10 vuotta, kun otin yhteyttä isääni. En siis ole häntä koskaan nähnyt ja selvitin tällöin hänen olinpaikkansa. Kirjoitin hänelle kirjeen, jossa halusin tavata hänet.
Isäni soitti minulle, sillä olin kirjeen yhteyteen laittanut puhelinnumeroni.
Olin häkeltynyt, mutta iloinen hänen soitostaan. Hän pyysi minua kotiin perheensä luokse. Minulla on siis kaksi sisarpuolta, joita en ole koskaan nähnyt. Tämä oli kuitenkin liikaa minulle....pitäisi nähdä hänet ensimmäistä kertaa hänen läheistensä seurassa. Minulla olisi sulattamista jo hänen näkemisessään, saati sitten uuden perheen.
Jänistin ja en ole tähän päivään nähnyt häntä. Joulu taas lähestyy ja mietin, mitä hänelle kuuluu. Miten hän viettää joulua.
Miksi en vain ehdottanut, että näkisimme jossain kahvilassa. Jänistin.
Mitä jos pian taas yritän tavoittaa häntä. Mitä jos hän ei enää silloin ole täällä. Kaikki on mahdollista. Painin vielä tämän asian kanssa ja toivon, että rohkaistun.
Kun viimeksi olin häneen yhteydessä, minulla oli 2 koiraa ja asuin yksin. Nyt minulla on ihana perhe. Kaksi valloittavaa poikaa ja mies. Ei pitäisi hukata tämän asian kanssa enää yhtään hetkeä.
Kaikelle on kuitenkin aikansa ja toivon, että tämä tilaisuus tulee vielä. Aika jolloin tapaan isäni. Ja löydän hänestä ehkä samoja piirteitä kuin itsestäni tai jotain muuta meitä yhdistävää.....
maanantai 22. marraskuuta 2010
TALVEN ILOA ja KODIN LÄMPÖÄ
Tulihan se talvi taas ja aina niin yllättäen ;) onneksi satuttiin olemaan ensilumen aikaan terveinä ja päästiin omalle pihalle testamaan kelkat ja liukurit.
Muuten ollaankin sitten sairasteltu koko perhe vuoronperään. On saattanut olla joku päivä välissä ilman räkää ja kuumetta. Mutta uudestaan vaan aina tulee....4 viikkoa tulee pian täyteen.
Ehkä se tästä pian hellittää. Rasmuksella taitaa hampaiden tulo tehdä omat kepposensa ja lisätä tota rään määrää.
Huh, lumitöihin on nyt sitten päästy ja tuntuu, että toi lumentulo sitten ihan heti hellitä :))
kivaa tietty on ku valoisaa, mutta muuten toi kylmyys tekee musta ihan muumion!
Talon pienet ja "isot" remontit ovat vauhdissa. Olohuoneeseen saadaan hiukan uutta ilmettä. Ruokatila on jo kivasti muuttunut, tosin vain sisustamisella. Yksi hylly on "entisöinnissä" ja myös yksi pöytä....ihan fiiliksissä olen näiden töiden kanssa. Laitan muutaman kuvan uusista löydöksistä.
Vaikka flunssaa pukkaa, niin on ihan pakko tehdä välillä muutakin, kun noiden sairastelujen kanssa päivät pähkäilee täällä sisällä. Ompeluhommat vähän kutittelee ja toivon, että pian pääsen niitäkin aloittelemaan. On vaan viime aikoina tullut iltaisin tuolla kellarissa puuhasteltua....
Ja joulua täälläkin kovasti odotellaan. Poikien vaari tulee Espanjasta joulunpyhinä käymään!
p.s. Ulos on saatu jo jotain jouluvaloja ja sisällä palaa joka ilta kynttilät....tullos joulu jo!
lauantai 6. marraskuuta 2010
Rasmus oppii
- Ryömiminen
- Istumaan punkeaminen
Tuntuu, että nyt kaveri oppii ihan vauhdilla kaikkea. Lisäksi myös "pinsaria" eli pinsettiotetta harjoiteltu oikein keskittyneesti. Kaveri on hiffannut, että mulla on nää sormet ja näillä voi tehdä kaikkea tosi coolia ;)
p.s. kuvassa Rasse pääsi ensimmäistä kertaa testaamaan kiikkua ja kuva kertoo kaiken: He was in Love!! Kiikku saatiin lainaan serkkupojalta ja on kyllä meidän kaverille niin mieleinen..
maanantai 1. marraskuuta 2010
Hyvän ystäväni synttärit
Rasmus tänään 6 kk
* jalkojen vieminen suuhun
* isoveljen kanssa kikattaminen
* äitin tissi ;)
Meidän pörrön puoli vuotta tuli täyteen kovin räkäisissä tunnelmissa. Kaveri on ensimmäistä kertaa kunnon räkätaudissa....kuumettakin oli. Yöt ovatkin nyt ensimmäistä kertaa meillä olleet levottomat ja tämä mamma on ihan tööt valvomisesta! Huh huh, miten joku voi jaksaa tätä viikko tai kuukausi tolkulla?? Kait sitä jaksaa, kun ei ole muuta vaihtoehtoa.
Muuten meidän kaveri on niin aurinkoinen, että hymyn voimalla tässä mennään :) Hmm, ja osittain tuo levottomuus saattaa johtua hampaistakin, luulen ettei mene enää pitkään kun eka hammas tulee näkymään...mutta tiedä näistä.
Rasmus ei vielä kääntyile, mitä nyt joskus sängyssä. Kovasti yrittää jo eteenpäin ja aina välillä jotain tapahtuukin, mutta enimmäkseen pyöritään paikallaan tai peruutetaan.
Senkin edestä kaveri jokeltaa ja tarinoi...voi sitä asian määrää. Kaikki pitää nähdä, mitä ympärillä tapahtuu. Kaikki tavarat pitää saada suuhun ja auta armias, jos häneltä ottaa jonkun luvattoman tavaran pois, niin johan tulee suuttumus ;))
Torstaina on neuvola pitkästä aikaa, niin tietää taas miten kaveri kasvaa. Soseet aloitettiin pari viikkoa sitten ja ne uppoavat kaveriin hyvin. Tähän mennessä maisteltu perunaa, porkkanaa, kukka- ja parsakaalia. Tämän lisäksi jotain hedelmä- ja marjasoseita..nämä selkeästi niitä suosikkeja ;)) omaa maitoa tulee kiitettävästi ja tämän puolesta en ole halunnut hoppuilla soseiden kanssa.
p.s. Isoisoisäkin (vaari näin meidän kesken) vieraili viikko sitten Rasmuksen nimipäivän kunniaksi :)
maanantai 11. lokakuuta 2010
Koti
Räpsäsin pari kuvaa ikkunoista, kun niistä katsoo ulos, niin tulee hyvälle tuulelle. Niin kauniilta näyttävät nyt syksyn värit ulkona....kotona kun ei ole kovin kummoista väriskaalaa =)Laitoin olohuoneen ikkunoiden väliin tollasia "sisustus" oksia...ja musta ne toimii aika kivasti.
sunnuntai 10. lokakuuta 2010
VILLIKSET
SYKSYN TAIKAA
lauantai 2. lokakuuta 2010
MAIHARIT
maanantai 27. syyskuuta 2010
SYYSUNELMAA...
Rasmus poika on kohta jo 5 kk ja siitä pienestä vastasyntyneestä on kasvanut jämäkkä "miehen" alku :)) Olimme viikko sitten neuvolassa ja kaverin mitat oli 7580 g ja 65,5 cm. Tähän pisteeseen on päästy rintamaidolla. Nyt kuitenkin olen jo toista viikkoa antanut kaverille velliä, kun tuntuu, ettei pelkkä rintamaito riitä. Viikon päästä taidan aloittaa soseilun eli aletaan maistelemaan kaikkea kivaa; bataattia, porkkanaa, perunaa ja hedelmäsoseita. Mä luulen, että tälle herkkusuulle nuo makeat soseet uppoavat liiankin helposti!! D-vitamiini, jota hän saa, on äklö makeaa. Sitä kun antaa, niin kaveri menee aivan sekaisin...hamuaa vaan lisää :)) ei ole syömishäiriöinen...NO EI!
Parin viikon sisällä Rasmus on oppinut tarttumaan käsillään kaikkeen mahdolliseen. Nyt sitten pitää olla aina jotain viihdykettä tai suuhun pantavaa. Tuttikin menee helposti, ilman äidin apuja. Kaveri puhua jokeltaa päivät pitkät ja nauraa isoveljelleen ihan kaikesta. Vauvan kikatus on varmasti yksi hellyttävimmistä asioista...siitä tulee niin iloinen ja onnellinen olo. On niin ihanaa, kun huomaa miten veljekset jo viihtyvät toistensa seurassa ja tietää, miten he voivat kasvaa yhdessä ja heistä tulee parhaat "kaverit" ja samalla parhaat riitapukarit ;()))
Rasmusta ei tunnu kiinnostavan kääntymiset, kun taas ikätoverit ovat tämän suhteen aktiivisempia. Uskonkin, että meillä tulee puhe nopeasti, kuten isoveljelläkin.
Joo ja kuvia laitan tänne vielä meidän Rasmuksesta...jotenki vaan kuvia on tullut otettua viime aikoina liian vähän :(
maanantai 2. elokuuta 2010
MÖKILLÄ
Laitan tänne vielä muutaman otoksen mökiltä, kun ovat fiilikseltään niin ihanat. Kyllä jo pelkästään säiden puolesta on saanut nauttia kesästä ja piiiitkästä lomasta :)
Mönkijällä mentiin ja kovaa...äitee ei voinut katsoa sitä menoa!
REMONTTIMIES
Tänä kesänä Sasu on tehnyt paljon ”remppa hommia”. Olemme remontoineet taloa jo jonkun verran mm. ullakko eristetty, yksi seinän palkki vaihdettu ja terassin tekeminen vielä tekeillä.
Lisäksi Sasu on oppinut hienosti potkulautailemaan, sai serkkupojan äiteen vanhan lainaksi.
Tämä kesä on varmasti yksi parhaimmista, kun saan olla Sasun kanssa ja kokea kaikki hyvät (ja huonot) hetket yhdessä!!! Poika niin nauttiin kotona olosta, vaikka välillä kaipaa perhepäivähoitoon parhaan kamunsa Onnin lúokse leikkimään. No pääsee sinne taas tällä viikolla koko päiväksi leikkimään!
RASMUS SANTERI
torstai 17. kesäkuuta 2010
Pörrö kasvaa
Kuten jo aiemmin kirjoitin, niin pörrö hymyilee jo kovasti. Tänään hän sitten taas innostui äidilleen hymyilemään ja tuli jopa naurun "kiljahdus" ja kun äiti nauroi onnessaan, niin toinen vain innostui. Siinä sitten kyynelehdin onnesta, kun toinen sai äidin sydämen taas tekemään kärrynpyörää....miten voi pieni ihmisen alku olla niin valloittava! En muista, koska olisin tuntenut viimeksi niin voimakkaita rakkauden puuskia...kyllä tuollaisen hymyn jälkeen kaikki murheet kaikkoaa :))
Jännää tulee, kun päästään mökille ensimmäistä kertaa talven jälkeen sunnuntaina. Menen sinne poikien ja äidin kanssa. Täytyy viedä osa tarvikkeista mökille jo nyt, kun juhannuksena ei kuitenkaan saa kaikkea mahtumaan mukaan. Onneksi sääennuste näyttää lupaavalta ensiviikon alkuun!
Toivotaan siis oikein upeita kesäilmoja meille kaikille!!
lauantai 12. kesäkuuta 2010
Meidän isoveikka
6 vkoa - Pörrön bestis
Kaveri on alusta saakka ollut tosi jämäkkä ja pitää jo päätä tosi hyvin sylissä ja lattiallakin treenaa mielellään. Mahallaan tai selällään viihtyy lattialla hyvin.
perjantai 4. kesäkuuta 2010
Pörrö1 kk
Miten tämä aika menee niin vauhdilla!!?? Pikkuinen kasvaa ihan hirmuista vauhtia, vajaa 4 viikkoisena pituutta ja painoa oli 4115 g ja 53 cm. Ihan silmissä tuntuu kaveri kasvavan ja alkanut seuraamaan kaikkea liikettä ja ihmisten kasvot on just nyt niin IN että :)) hymyn häivettäkin on jo ilmassa...
Pörrö nukkuu yöllä pidempiä pätkiä siinä 3-4 h ja päivisin 2-3 h, syö vain välillä ja taas jatkaa uniaan. On sitten jäänyt aikaa vähän isoveikallekin!Pörröllä on ristiäiset 10.7. ja vasta etunimi on hänelle löydetty, toinen nimi vielä hakusessa. Ristiäiset pidetään kotona pienessä piirissä.
Itse olen jaksanut hyvin, välillä sitä on ollut väsyneempi, mutta hormonit pitää aika hyvin hereillä ;)) rintatulehduskin taisi olla, mutta sain sen kuriin ilman lääkkeitä saunomalla ja kuumalla suihkulla....huh onneksi!
Kovasti odotan, että päästään mökille touhuamaan, vielä joutunee odottamaan, että sinne ehditään. On jos minkälaista ohjelmaa. Mutta kotona olen todella viihtynyt ja ihanaa, kun Sasu nauttii myös. Tänään oltiin Lintuvaaran asukaspuistossa, kun samalla nähtiin Sasun entinen hoitaja ja Sasu pääsi leikkimään Onnin ja muiden tuttujen kanssa. Siellä oli Me&I -vaatteiden esittely ja tulihan sitä tilattua yksi hame itselle ja t-paita Sasulle! Ihquja vaatteita, aattelin alkaa emännäksi ja välittämään niitä.
p.s. Pörrö on kyllä veljeään temperamenttisempi ;)) ilmoittaa heti huudolla, jos joku ei miellytä!
torstai 13. toukokuuta 2010
Pörrön 2 viikko
10.5. maanantaina olimme ekassa neuvolassa ja pörrön mitat oli 3160 g ja 50 cm. Painoa oli tullut viikossa reippaat 300 g (lähtöpaino 2830 g), joten kasvaa hyvin ja 2 viikon päästä uusi punnitus. Samana päivänä lähti napanuoranpätkä irti.
11.5. Pörrö makoili mun rinnalla ja keksi pitää päätä ylhäällä. Ja sitä sitten ei malttanut millään lopettaa...sen verran paljon oli nähtävää ;) nyt toisella viikolla huomaa, että kaveri on jo paljon tarkkaavaisempi.
13.5. kylvettiin ensimmäistä kertaa ja se sujui hyvin, ei tullut mitään turhaa paniikkia.
Miki serkkukin kävi kylässä ja menoa riitti kaikille koko päiväksi! ulkona oltiin koko päivä, kun helleaalto pääsi lämmittimään mukavasti helatorstaita! N ja Sasu juoksivat koko päivän, poika oli pakko laittaa iltakylpyyn, sen verran hikinen kaveri oli :))
Kiitos Henna taas teille mukavasta yhteisestä päivästä :)))
perjantai 7. toukokuuta 2010
Pörrön ensimmäiset päivät
Kolmaskin yö meni yhtä ihanasti ja päivällä jaksoi touhuta. Ulkona aurinko paistoi, joten lähdimme koko perhe pihalle. Kaveri olisikin nukkunut ties kuinka pitkään, mutta rinnat oli sitä mieltä, että nyt sitten pitää tyhjentää ;) niin sitä maitoa tulee enemmän kuin tarvis. Mutta hyvä niin, eipä tarvitse imetystä ressata. Kun kaveri on heti maaimaan tullessaan ottanut sellaisen asenteen, että tissiä imetään, vaikka mikä olisi!
Kaveri on kyllä valloittanut vanhemmat täysin. Pitkät silmäripset ja pitkä tumma tukka. Vielä ainakin on niin tyytyväinen kaveri....niin niitä vatsavaivoja, niitä varmaan tulee...ainakin pikkasen. Täytyy myöntää, että ehkä sitä osaa tämän toisen kanssa nauttia vauva-arjesta vielä enemmän. Sitä osaa ottaa rennommin ja muutenkin tietää, että jokaisesta päivästä pitää ottaa kaikki irti :))
Nimimerkillä: Synnytyshouroinen mamma
SYNNYTYSKERTOMUS
Keskiviikkona 29.4. olin taas äitiysjoogassa ja puolentoista tunnin ähkimisen jälkeen tuntui, että jotain tapahtui masussa tai raskauden suhteen. Tunnin jälkeen menin vielä työkaverille, koska asui siinä ihan vieressä. En kauaa jaksanut olla ja lähdin kotiin ja mielessä oli vain synnytys ja vauva….olin ihan varma, että synnytys alkoi lähestyä.
Seuraavana yönä supistelikin hiukan napakammin, otin aamuyöstä Panadolia ja se rauhoitti supistukset. Aamulla huomasin, että pöksyihin oli tullut limaista verta. Ajattelin, että tämä on nyt sitten varmaan sitä limatulppaa. Samalla muistelin, että tästä voi viedä vielä pitkään, että vauva syntyy. Torstaipäivä meni melko rauhallisissa suppareissa ja päätin, että jos yöllä alkaa taas supistelemaan kovemmin, niin en ota särkylääkettä. Yöllä supistelikin enemmän, mutta aamulla oli vain tullut lisää limatulppaa.
Päiväunien aikaan yhdeltä alkoi taas kovemmin supistelemaan, nousin ylös ja siinä ne tuntuivat, mutta ihan ok. Meille tuli vielä vieraita., olihan vappuaatto. Neljän aikaan kuitenkin supistukset alkoivat tulemaan aika tasaisesti 5 minsan välein ja koko ajan napakoituivat. Yritin vieraita huomioida, mutta täytyi vaan lopulta mennä sänkyyn kärvistelemään. Eikö sitten samaan aikaan esikoisella tullut vatsatauti. Miehen kanssa yritin siinä hoitaa toista ja mies piti seuraa välillä vieraille. Kello oli varmaan lähes 21, kun päätin että tästä kannattaa lähteä pikkuhiljaa synnärille. Soitimme äitini kotiin hoitamaan poikaa.
Klo 21.30 alkoi tulla lapsivettä ja samalla tuli äitini meille. Sanoin miehelleni, että nyt lähdetään, kun synnytys saattaa edetä siitä nopeastikin ja halusin jo päästä katsomaan tilanteen, kun supistukset olivat jo kovemmat.
Sairaalaan päästiin sisälle kymmenen jälkeen, sillä olin auki 2 cm ja kätilö sanoi, että synnytys on käynnissä. Saimme viimeisen vapaan huoneen, joten kävi tuuri. Amme oli varattu ja muutenkin kätilö ei suositellut, sillä lapsivesi oli aavistuksen vihertävää. Menin heti suihkuun ja istuin siellä terapiapallon päällä kaiken kaikkiaan 1 ½ tuntia. Alkoi kädet ja jalat väsymään siinä oloon ja päätin tulla pois. Supistukset olivat koko ajan kovemmat ja kokeilin liikutella lantiota nojaamalla sänkyä vasten, mies hieroi aina välillä selkääni. Tässä en jaksanut pitkään ja pyysin kätilön tarkistamaan, oliko edistystä tapahtunut. Onneksi synnytys oli edennyt hyvin ja olin jo jotain 3-4 cm auki. Kysyin, että saisinko ilokaasua tässä vaiheessa ja se auttoi sitten jonkun aikaa. Reilun tunnin taisin pärjätä ilokaasulla ja pyysin taas tarkistamaan tilanteen, kun oli aikas kovat kivut. Taas oltiin edetty ja taisinkin olla jo jotain 8 cm auki ja kun en vain uskaltanut jatkaa ilman kivunlievitystä, niin päädyin ottamaan epiduraalin. Se oli viimeksikin auttanut niin hyvin. Vaikka Jorvissa oli tosi ruuhkaista, sain ajoissa anestesialääkärin laittamaan katetrin. Kipu alkoi pikkuhiljaa helpottamaan, eikä puudutus onneksi rauhoittanut supistuksia. Muistaakseni sain puudutuksen n. 01.30 ja aika pian alkoi tuntua painetta jalkojen välissä. Tunsin joka supistuksen laskevan vauvaa alemmas, tosi tehokkaat supparit taisi olla. Ponnistamisen sain aloittaa puoli 4 aikaan. Taisi toisella ponnistuksella tulla vauvan pää esiin ja kätilö sanoi, että nyt seuraavalla vauvan on tultava ulos. Eipä siinä tilassa arvannut, että vauvan tila olisi saattanut äkkiä huonontua, jos en olisi saanut sitä pian ulos. Ponnistusvaihe kesti kaiken kaikkiaan 8 min. Vauvalla oli napanuora kaulan ympärillä ja tuli ulos käsi poskella :) episetomiaa ei tarvinnut tehdä, mutta kuulemma juuri tuo käsi sai muutaman pienen repeämän aikaan. Vauvan pisteet oli 9, 10 ja 10, väri oli ilmeisesti napanuoran takia hiukan huono. Mutta pirteä ja jäntevä vauva sieltä tuli. Kätilö hämmästeli ensimmäiseksi vauvan pitkiä ripsiä ja tällä kaverilla olikin tumma pitkä tukka. Veljellään tuskin oli tukkaa ja sekin ihan vaalea. Tukka oli tällä kaverilla äidiltä peritty tai siis mulla oli syntyessä ihan samanlainen. Lisäksi kätilö alkoi varovasti vetämään napanuoraa kohdusta ja hämmästeli, miten pitkä se oli. Harmi kun en huomannut kysyä, miten pitkä se sitten oli. Istukka tuli melkein samantein pois ja sekin oli huimat 620 g. Joten ei istukka ainakaan vauvan kokoon vaikuttanut, kätilö vain tuumasi, että sinulle syntyy vain näitä pieniä vauvoja :)
Sain vauvan hetkeksi paidan sisään ja sillä aikaa kätilö ompeli haavat. Vauva pestiin ja tämän jälkeen sain hänet rinnalleni ja kaveri kävi heti rintaan kiinni. Ote oli tosi napakka ja imetys lähti siitä hyvin käyntiin. Kovin kauaa ei ehditty siinä olemaan, kun joku hoitaja tuli huoneeseen ja sanoi, että 2 synnyttäjää ilman huonetta. Ei siinä auttanut kuin lähteä evakkoon, onneksi jaksoin kävellä omin voimin. Saimme väliaikaisen tutkimushuoneen, ennen osastolle siirtymistä. Sairaala oli edelleen ihan tukossa ja sulku tuli päälle. Sulku oli vapun aikana kahdesti päällä.
Olen niin onnellinen, että tämä synnytys lähti itekseen käyntiin, kun edellisestä lähti vedet tihkumaan ja mitään ei tapahtunut. Silloin odoteltiin reilu vuorokausi, ennen kuin käynnistettiin. Ei sen puoleen, oli noi supparit varmaan melko samaa luokkaa, vaikka lähti normisti käyntiin ;) ja olisin saattanut ne kestää, mutta en kadu epiduraalia. Mielestäni ei kannata rääkätä itseään ja varsinkin jos on väsynyt, niin saa hiukan levätä kun puudutus alkaa vaikuttamaan.Vauva-arki on alkanut hyvin. Vauva syö hyvin ja nukkuu vain. Sairaalassa oltiin 2 kokonaista päivää ja kotiin tultiin maanantaina. Keskiviikkona oltiin jo vaunujen kanssa pihalla, kun sää oli niin ihana
perjantai 23. huhtikuuta 2010
Lapset vilistää vieläkin silmissä!
Nyt tasan 38 raskausviikot täynnä ja synnytys käy tuon tuosta mielessä. Siinä juuri ennen lähtöä huomasimme tiskin, jossa Doulat esittäytyvät. No mähän mietin tossa muutama päivä sitten, että olisi kiva nyt toisessa synnytyksessä miehen lisäksi saada tuollainen doula mukaan. Nyt kun vähän tietää, mitä haluaa ja voi odottaa. Toivon siis hartaasti, että synnytys lähtisi ihan itekseen käyntiin ja voisi kokeilla ammetta ja mahdollisesti synnyttää esim. pallilla.
Juttelin doulan kanssa ja meillä heti ensiviikolla tapaaminen siten, että mies tietenkin mukaan sinne. Hiukan jännittää, miten sitä jaksaa vieraan ihmisen siihen avuksi ottaa...mutta uskon, että ehdimme tässä pari kertaan nähdä, jos tyyppi ei nyt sitten jo ota varastolähtöä hiukan etuajassa.
Muuten olen jaksanut paria flunssaa lukuunottamatta tosi energisesti ja kotona jatkanut ompeluita ja maalannut ovia ym. kivaa. Kevät alkaa jo olla pitkällä ja tunnelmat on aika hyvät, kun tietää kesän olevan vielä edessä.
Toukokuun lopussa meille sitten tulee lauma sukulaisia ruottinmaalta....saas nähä miten sitä jaksaa siinä pienen käärön kanssa. En aio ressata ja hyysätä heitä, onneksi yhdessä kokkaaminen on kivaa!!
keskiviikko 14. huhtikuuta 2010
perjantai 2. huhtikuuta 2010
torstai 1. huhtikuuta 2010
Lisäksi toi sininen kangas ihastutti raikkaalla olemuksellaan, siitä tulee tyynynpäällisiä. Samoin vihreäraidallisesta tulee tyynynpäällisiä...
Laitan tähän mun ensimmäisen tekeleen virkkaamalla. Teen reunapitsit valkoisiin käsipyyhkeisiin näin alkuun. Aikamoista väkertämistä, sormet ja kädet koetuksella. Sen verran pieni on koukku (1,50) ja lankakin niin olematon :)) mutta kivaa !!
lauantai 27. maaliskuuta 2010
Viimeinen työpäivä takana
Krääsää
perjantai 19. maaliskuuta 2010
Ihanat hauvat
keskiviikko 17. maaliskuuta 2010
Raskaus
Tänään olen taas kotona lepuuttamassa, kun mulla maha on supistellut n. 20 viikolta lähtien, kuten Sasustakin. Mutta nämä viimeiset viikot ovat olleet aika tuskaisia, painaa ja supistaa ja syke on itellä kova. Viikonloppuna supistuksiin tuli mukaan lievää särkyä ja toivon, ettei sillä kuitenkaan ole vielä mitään vaikutusta vauvan vointiin tms.
On ollut aika vaikeeta sulattaa, että ei vaan oikeesti jaksa samalla tavalla kuin mitä ekassa raskaudessa. Siinä ei ollut vaivoja nimeksikään. Mutta lopputuloksen takia pitää kestää, eikä valittaa ;))
Masutyyppi on ollut todella aktiivinen, heti kun liikkeet alkoivat tuntua. Sasukin oli, mutta tämä on ihan omaa luokkaansa! Yhtenä päivänä kylkiluun alta alkoi punkeminen ja kun hikka alkoi, paljastui se päänpuoleksi eikä pepuksi. Kaveri työnsi sitä läpi nahan ja kun silitin sitä, niin vain innostui. Kun lopetin, niin kaveri vallan alkoi potkimaan ja piti jatkaa, jotta rauhoittuu. On se vaan niin hassua, että tuolla masussa on oikea tyyppi ja se haluaa niin kovasti jo kommunikoida. Lisäksi se reagoi varsinkin koviin ääniin ja säpsähtelee niin, että koko masu heiluu :)) ei ole ainakaan kuuro!