Mihin tämä aika häviää...kesä meni jo ja syksy tuli kuin varkain. Kesä vaan on liian lyhyt, vaikka tämä kesä oli varmasti yksi parhaista. Sai nauttia auringosta ja lämmöstä, joka antoi energiaa pitkälle syksyyn. Lisäksi meidän terassi on valmis!! Ja siitä tuli hieno ja mä olen todella ylpeä mun miehestä!! Hän varmasti ylitti itsensä. Terassista pääsee ensi kesänä täysillä nauttimaan, mutta siitä on paljon iloa muuhunkin kuin vain grillailuun tai löhöilyyn ;) Rasmus saa nukkua siellä päiväunet, saunasta on kiva mennä sinne vilvoittelemaan ja petivaatteet saa vihdoinkin johonkin mahtumaan tuulettumaan! Täytyy tänne vielä ottaa kuvaa terassista...eipä tullut otettua projektin erivaiheista....taisi olla liian rankkaa tälle mammalle....kun ukko oli aina jotain värkkäämässä, oli sit
ten ilta tai viikonloppu, mutta ei saa valittaa :))
ten ilta tai viikonloppu, mutta ei saa valittaa :))Olen ajoittain ollut väsynyt ja tämän vuoksi otinkin taas yrteistä tehdyn rautakuurin. Parin viikon jälkeen huomasin oloni kohentuneen. Tosin samalla olen aloittanut kevyesti liikunnan. Olen käynyt lenkkeilemässä ja jopa kerran jumpassa. Lisäksi kerään rohkeutta taas aloittaa Astanga joogan, jota olen aikoinani ahkerasti harrastanut. Kaiken tämän lisäksi tulen saamaan liikuntaa, kun noudan Sasun kerhosta 2 kertaa viikossa ja kävelymatkaa tulee tästä n. 5 km yhteensä.
Siitä kun viimeksi olen tänne kirjoitellut on kohta 2 kuukautta.
Rasmus poika on kohta jo 5 kk ja siitä pienestä vastasyntyneestä on kasvanut jämäkkä "miehen" alku :)) Olimme viikko sitten neuvolassa ja kaverin mitat oli 7580 g ja 65,5 cm. Tähän pisteeseen on päästy rintamaidolla. Nyt kuitenkin olen jo toista viikkoa antanut kaverille velliä, kun tuntuu, ettei pelkkä rintamaito riitä. Viikon päästä taidan aloittaa soseilun eli aletaan maistelemaan kaikkea kivaa; bataattia, porkkanaa, perunaa ja hedelmäsoseita. Mä luulen, että tälle herkkusuulle nuo makeat soseet uppoavat liiankin helposti!! D-vitamiini, jota hän saa, on äklö makeaa. Sitä kun antaa, niin kaveri menee aivan sekaisin...hamuaa vaan lisää :)) ei ole syömishäiriöinen...NO EI!
Parin viikon sisällä Rasmus on oppinut tarttumaan käsillään kaikkeen mahdolliseen. Nyt sitten pitää olla aina jotain viihdykettä tai suuhun pantavaa. Tuttikin menee helposti, ilman äidin apuja. Kaveri puhua jokeltaa päivät pitkät ja nauraa isoveljelleen ihan kaikesta. Vauvan kikatus on varmasti yksi hellyttävimmistä asioista...siitä tulee niin iloinen ja onnellinen olo. On niin ihanaa, kun huomaa miten veljekset jo viihtyvät toistensa seurassa ja tietää, miten he voivat kasvaa yhdessä ja heistä tulee parhaat "kaverit" ja samalla parhaat riitapukarit ;()))
Rasmusta ei tunnu kiinnostavan kääntymiset, kun taas ikätoverit ovat tämän suhteen aktiivisempia. Uskonkin, että meillä tulee puhe nopeasti, kuten isoveljelläkin.
Joo ja kuvia laitan tänne vielä meidän Rasmuksesta...jotenki vaan kuvia on tullut otettua viime aikoina liian vähän :(
Rasmus poika on kohta jo 5 kk ja siitä pienestä vastasyntyneestä on kasvanut jämäkkä "miehen" alku :)) Olimme viikko sitten neuvolassa ja kaverin mitat oli 7580 g ja 65,5 cm. Tähän pisteeseen on päästy rintamaidolla. Nyt kuitenkin olen jo toista viikkoa antanut kaverille velliä, kun tuntuu, ettei pelkkä rintamaito riitä. Viikon päästä taidan aloittaa soseilun eli aletaan maistelemaan kaikkea kivaa; bataattia, porkkanaa, perunaa ja hedelmäsoseita. Mä luulen, että tälle herkkusuulle nuo makeat soseet uppoavat liiankin helposti!! D-vitamiini, jota hän saa, on äklö makeaa. Sitä kun antaa, niin kaveri menee aivan sekaisin...hamuaa vaan lisää :)) ei ole syömishäiriöinen...NO EI!
Parin viikon sisällä Rasmus on oppinut tarttumaan käsillään kaikkeen mahdolliseen. Nyt sitten pitää olla aina jotain viihdykettä tai suuhun pantavaa. Tuttikin menee helposti, ilman äidin apuja. Kaveri puhua jokeltaa päivät pitkät ja nauraa isoveljelleen ihan kaikesta. Vauvan kikatus on varmasti yksi hellyttävimmistä asioista...siitä tulee niin iloinen ja onnellinen olo. On niin ihanaa, kun huomaa miten veljekset jo viihtyvät toistensa seurassa ja tietää, miten he voivat kasvaa yhdessä ja heistä tulee parhaat "kaverit" ja samalla parhaat riitapukarit ;()))
Rasmusta ei tunnu kiinnostavan kääntymiset, kun taas ikätoverit ovat tämän suhteen aktiivisempia. Uskonkin, että meillä tulee puhe nopeasti, kuten isoveljelläkin.
Joo ja kuvia laitan tänne vielä meidän Rasmuksesta...jotenki vaan kuvia on tullut otettua viime aikoina liian vähän :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti