Tänään nautittiin viimeistä kertaa tähän syksyyn trampoliinista ja painiksihan se meni ;) räpsäytin vielä kuvan vaahterasta ja sen takana näkyy terassikin hiukan paremmin, mitä aikaisemmassa postauksessa.
Täytyy sanoa, että kaiken väsymyksen ja arjen keskellä tämä on varmasti elämäni parasta ja seesteisintä aikaa. Nautin kotona olosta ja rakastan tätä kotia. Lapset antavat sisällön tähän elämään..tiedän aika kliseemäiseltä kuulostaa. Sen voi ymmärtää vasta nyt, kun on oma perhe.
Kohta aloitan alakerran ovien hiomisen ja sitten maalaamisen...ja nämä työt ei lopu ikinä :) onneksi niin, sillä sisustaminen ja remontoiminen on mun lemppareita!
p.s. Yhtenä iltana ehkä pitkästäkin aikaa pääsin mieheni kainaloon ja muistin taas sen, miten siihen kerran pääni laitoin ensimmäistä kertaa. Silloin niin rakastuneena....se tunne tuli taas voimakkaana ja tajusin sen, miten ihana mieheni on. Kaikessa ymmärryksessään ja kärsivällisyydessään hän on täydellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti