Tällä viikolla on rv 33 ja masu paisuu. Se on nyt viikon ajan ollut alempana, joten todella tuntuu, että kaveri sieltä kohta pungertaa ulos. Vielä ihan ei kannattaisi tulla, vaikka malttamattomana jo odotan. Siksikin, että mä en oikein ole sellaista odottaja tyyppiä, tää maha hiukan ahistaa.
Tänään olen taas kotona lepuuttamassa, kun mulla maha on supistellut n. 20 viikolta lähtien, kuten Sasustakin. Mutta nämä viimeiset viikot ovat olleet aika tuskaisia, painaa ja supistaa ja syke on itellä kova. Viikonloppuna supistuksiin tuli mukaan lievää särkyä ja toivon, ettei sillä kuitenkaan ole vielä mitään vaikutusta vauvan vointiin tms.
On ollut aika vaikeeta sulattaa, että ei vaan oikeesti jaksa samalla tavalla kuin mitä ekassa raskaudessa. Siinä ei ollut vaivoja nimeksikään. Mutta lopputuloksen takia pitää kestää, eikä valittaa ;))
Masutyyppi on ollut todella aktiivinen, heti kun liikkeet alkoivat tuntua. Sasukin oli, mutta tämä on ihan omaa luokkaansa! Yhtenä päivänä kylkiluun alta alkoi punkeminen ja kun hikka alkoi, paljastui se päänpuoleksi eikä pepuksi. Kaveri työnsi sitä läpi nahan ja kun silitin sitä, niin vain innostui. Kun lopetin, niin kaveri vallan alkoi potkimaan ja piti jatkaa, jotta rauhoittuu. On se vaan niin hassua, että tuolla masussa on oikea tyyppi ja se haluaa niin kovasti jo kommunikoida. Lisäksi se reagoi varsinkin koviin ääniin ja säpsähtelee niin, että koko masu heiluu :)) ei ole ainakaan kuuro!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti