Sasulla on varmaan jotain 3 vee uhmaa ja lisäksi pikkuveli saattaa hieman vaikuttaa veikan käyttäytymiseen. Mitään ei oikein tahdota uskoa ja kaikki mahdolliset kielletyt asiat kokeillaan. Lisäksi välillä lyödään, potkitaan ja muutenkin tehdään sellaisia asioita, että sitä miettii missä se meidän oma poika on :( mutta uskon, että on ohimenevää ja täytyy toista ymmärtää.
Kyllä se ottaa koville, kun pörrö nyt nukkuu meidän sängyssä.
Kaikesta huolimatta täytyy sanoa, että sasu on niin reipas ja viisas kaveri, että äidin on helppo hymyillä.
Kun olen poikien kanssa päivisin, niin onneksi toinen on jo niin iso poika, ettei äidin tarvitse joka asiaa hoitaa ja olla koko ajan vahtimassa.
Sasu menee vessaan ilman apuja ja pukee vaatteet....auttaa pörrön hoidossa, laittaa tuttia suuhun ja tuo tavaroita äidin niitä pyytäessä. Täytyy sanoa, että kyllä isoveikalla on hirveästi nyt vastuuta ja uuden opettelua, joten täytyy ymmärtää toista ja toisen oikkuja. On aika ikävää, kun koko ajan saa kieltää ja komentaa ja ne ihanat yhteiset rauhalliset hetket on jääneet....niitä odotellessa. Yritän kyllä antaa aina kun mahdollista kahden keskistä aikaa ja keskittyä Sasuun 100%. Heti huomaa miten kaveri on ihan onnessaan ja muuttuu käytös taas "omaksi" itsekseen.
Välillä sitä vaan huokailee, kun oma aika ja rauha on kortilla....mutta tätä se on, kun perhe kasvaa :)) miehellekin pitäisi joskus suoda laatuaikaa....mutta eiköhän sillekin vielä ole aikansa. Tämä aika menee kuitenkin niin nopeasti, pörrö kasvaa pian ja ei ole enää niin kiinni äidissään.
p.s. Piti laittaa sasusta kuva, kun osaa poseerata niin hyvin. Toisin kuin äitinsä...on tainut isäänsä tulla ;))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti