Uusi vuosi ja oma yritys

Joulu oli ja meni ja vuosikin vaihtui. Vuodenvaihde toi iloisia uutisia tälle tytölle :)
Nyt se on todellista, minulla on oma yritys. Tätä on odotettu ja pitkään.
Piti ensin käväistä koulun penkillä. Vaikka taisin olla vannonut, etten enää lähde opiskelemaan.
Parempi olla vannomatta mitään.

Villakölhin ompeluhuone tuli nimeksi. Vaikka alkuun oli vaikeuksia päättää, niin tämä nimi
vain on osa minua. Ja sopii tämän vanhan talon henkeen :)
Toimitilat ovat siis tässä meidän talossa. Tämä on ollut ratkaiseva tekijä koko jutussa. Jos olisin joutunut vuokraamaan liiketilan, ei minulla olisi ollut mahdollisuuksia yrittämiseen.

Asiakkaitakin on jo ollut kivasti. Ei mitään ruuhkaa, mutta lupaavalta vaikuttaa jo näin alkuun.
Mulla on tästä jutusta oikein hyvä tunne. Usko on kova ja niin se pitääkin. Jos en itse usko tähän,  niin kuka sitten uskoisi. Lisäksi minnlla on yhden koulukaverini kanssa viritteillä juttuja. Katsotaan toteutuuko ne jutut vielä.

Tässä vielä muutama kuva työhuoneesta. Sain sinne sovitusnurkkauksenkin. Ikeasta verhot ja kiskot kattoon.
Kattoon tulee vielä rekki asiakkaiden vaatteille. Muutoin alkaa olla valmista. Kyllä tätäkin huonetta on pitkään työstetty ;)

Meillä esikoinenkin täytti lauantaina 9 vuotta! Iso ja reipas poika. Koulukin lähtenyt kivasti käyntiin. Rasmus täyttää pian 6 vuotta ja syksyllä jo eskariin. Mä yritän jotenkin pysyä mukana näissä päivissä, kuukausissa, vuosissa....

Olohuoneesta tulossa kuvia lisää.

Oma kasvattamat Gladiolukset parin vuoden takaa oli pakko laittaa muistuttamaan kesästä!

Joulukuu

Pian laitan kuvia työhuoneesta valmiina. Ruokatilan remppa alkaa. Tapetit lähtee ensimmäisenä.

Harmaat päivät on aika masentavia, kun ulkoilu jää aika minimiin.

 

Eteisen hyasintit tervehtii tuoksullaan ja muistuttaa lähestyvästä joulusta.

Nojatuoli

Tilauksesta vaihdoin tuoliin uuden kankaan. Kangas on Laurizonin ja väri mustanharmaa.

Tuolin omistaja oli tyytyväinen lopputulemaan.

Niin myös minä.

Hyvästit

Mietin tässä kaiken surun keskellä, että mikä tekee siitä niin erityisen kipeää.

Ehkä se, että kun se rakas ja läheinen lähtee täältä ja häntä ei pääse hyvästelemään.

Ehkä juuri se, ettei saanut kertoa toiselle, miten tärkeä ja rakas tämä on ollut.

Että tämä tietää, miten ihana ja tärkeä hän on ollut meille.

Kesällä meidän toinen kissa katosi. Se oli ulkokissa ja aina viimeistään aamulla se oli odottamassa oven takana, kun ovi avattiin.

Yhtenä aamuna sitä ei kuulunut. Minulle tuli heti sellainen outo olo, että mitä jos en enää näe meidän Nöpöä. Odotin pari päivää ja laitoin katoamisilmoitukset joka paikkaan.
Kului viikko, kuukausi. Meidän rakas Nöpö ei ilmestynyt enää oven taakse.

Oli sydäntä raastavaa, kun en vaan voinut ottaa Nöpöä syliin ja halata. Ja se olisi kehrännyt siinä tyytyväisenä. Näin häntä joka paikassa tai toivoin näkeväni.

Nyt pikkuhiljaa uskon, että Nöpö on poissa. Vaikeaa on ollut myöntää sitä.
Mutta erityisen vaikeaa on ollut se, ettei saanut jättää sille hyvästejä. Vaikka se olisikin löytynyt jostain kuolleena. Tällöin olisi varmasti tiennyt, että Nöpön aika oli lähteä.
Emme ikinä tule unohtamaan sinua Nöpö. Olit maailman kiltein ja ihanin kissa.

 

 

Kaiken lisäksi muutenkin rankan viikonlopun aikana menetimme läheisen ihmisen. Hän ei asunut Suomessa. Olisin halunnut jättää myös hänelle hyvästit. Kertoa miten tärkeä osa elämäämme hän oli. Miten paljon hän on antanut meille iloa. Hän tulee aina olemaan sydämissämme.

Surulle täytyy nyt vain antaa aikaa. Päivä kerrallaan eteenpäin.

Poikien huoneet

Pojilla on yläkerrassa omat huoneet. Yläkerrassa on tällä hetkellä vain kaksi makuuhuonetta. Koska halusimme pojille omat huoneet, niin meidän sänky laitettiin näiden huoneiden väliseen tilaan/syvennykseen. Tämä kompromissi oli pakko tehdä, vaikka ei ole kivaa, kun oma makkari puuttuu. Jossain vaiheessa, kun vain taloudellisesti mahdollista otamme ullakosta tilan makkarille.

Rasmuksen huone on meidän entinen makkari. Siellä on oma wc ja suihku. Lisäksi ullakkotilasta tehtiin sinne meidän vaatehuone. Tärkeintä on kuitenkin, että pojat saavat omat huoneet. Kaikki se lelujen määrä ja omat kaverit sen vaativat.

Tällä hetkellä Rasmuksen vaatteet mahtuvat juuri ja juuri tuohon siniseen kaappiin. Kaapin maalasin jokin aika sitten kalkkimaalilla. Pian kaappi lähtee kierrätykseen, kun se on liian pieni pojan vaatteille.

Huoneen seinät ovat sellaiset rapatut ja aika huonossa kunnossa. Samoin katto on varmaan alkuperäinen ja rumasti tummunut. Tässä huoneessa siis pitäisi uusia seinät ja vähintään maalata katto. Lattia on mosaiikkiparkettia, joten sitä ei tähän hätään tarvitse uusia.

Sasun huone on hiukan isompi. Seinät maalattiin aikoinaan, kun 6 vuotta sitten muutimme tähän taloon. Silloin yhdelle seinälle maalautin myös viidakkoteemaisen kuvan. Huone siis kaipaa hieman pientä pintaremonttia.
Lattian myös maalasin valkoisella, kun seinät laitettiin. Seinien värillä saa helposti muutettu ja raikastettua huoneen ilmettä.

Sänky löytyi ullakolta, kun entinen omistaja oli sen sinne jättänyt. Maton löysin yhdeltä Ruotsin reissulta halvalla. Tykkään niin ruosteen oranssin väristä.
Myös verhokangas löytyi samalta reissulta. Yöpöytänä toimii Ikeasta ostettu pyöreä pöytä. Pöydästä irtoaa eri väriset kerrokset, joihin on kätevä laittaa vaikka Aku Ankat säilöön.
Tänne huoneeseen on tarkoitus laittaa myös avohyllyt kirjoja tms. varten.
Pienillä muutoksilla huoneesta saa taas freesin näköisen.

Omasta työhuoneesta on pian kuvia tulossa.

Vain minä ja hän

Perjantai iltana lähdimme mieheni kanssa Porvooseen viettämään pitkästä aikaa kahdenkeskistä aikaa.
Olin varannut meille pienen hotellin vanhasta Porvoosta ja illallispöydän ravintolasta.
Hotelli oli ihastuttavan kodikas ja rauhallinen. Aamulla oli virkistynyt olo kunnon yöunien jälkeen.

Viiden ruokalajin illallinen oli luksusta. Ei tarvinnut laittaa itse ruokaa ja menukin oli vähän erilainen. Silliä ja mätiä, kurpitsakeittoa ym. Kiva joskus kokeilla vähän muutakin kuin peruspihviä tai muuten vaan tuttua ja turvallista ruokalistalta.

Lauantaina ehdimme kierrellä kaupungin lukuisat pienet putiikit. Säästääkseni miespoloista jouduin hiukan hoputtamaan itseäni. Voisin käyttää aikaani loputtomiin tutkiskellen jokaisen hyllyn ja nurkan noissa liikkeissä. Erityisesti kotimaiset kädentyöt olivat suosikkejani.
Kaikki se pieni turhake kiehtoo, vaikka ilman niitä on paljon onnellisempi. Tämän vuoksi varmaan vain halusin nauttia ja katsella.

Pariisin Ville oli ihastuttava hotelli.

Harmaan päivänkin valossa Porvoo on kaunis.

Mukaan lähti kuitenkin jotain joululahjaksi. Perinteinen joulukalenteri oli pakko saada. Niin kauniita olivat kaikki!

Vielä ei ollut katuja tai liikkeitä koristeltu tai täydennetty joululla, mutta tuossa kaupungissa on sitä jotain taikaa. Kaupunki oli hyvin kaunis pimeän laskeuduttua. Valot ja varjot leikkivät hämärillä kujilla. Ilta oli kaiken lisäksi lämmin ja Porvoon joen pinta oli täysin peilityyni. Valaistulla sillalla sitä ihmeteltiin.

Joulun odotus on nyt täällä. Oli ihana miettiä, mitä pientä kivaa voisi antaa jollekin lahjaksi. Joku pieni esine tuo mieleen jonkun ihmisen. Lahjojen valinta voi joskus olla vaikeaa. Mutta jos ei jätä niiden hankintaa ihan viime tippaan, niin voi tehdä löytöjä :)

 

Luurankopiparit tein Sasun luokan järjestämään discoon ja ne oli suosittuja.

Piparien tuoksu toi joulua jo kotiin. Koiran kanssa lenkillä, syksyn värejä.

Niina

Työpöytä

Pitkään ehdin jo pähkäillä minkälaisen työpöydän huoneeseeni haluan.

Kävin syyskuussa elämäni ensimmäisessä huutokaupassa ja siellä olisi ollut huudettavana kauniisti

patinoitunut talonpoikaispöytä. Joku oli jo antanut lähtötarjouksen 200 euroa, joten sen sai

joku muu onnellinen.

 

Kun työhuone ei ole kovin suuri, niin yksi vaihtoehto oli lasipöytä. Ikeassa niitä oli edukkaasti.

Mutta itse kuviot ei miellyttänyt. Ilman kuviota olisi ollut paras.

 

Torista sitten sattumalta löysin tämän pöydän ja mustat pukkijalat.

Pöydässä lukee eri kielillä "Rakas", joten tämä sai kelvata mulle.

 

Ja lasipöytä antaa kivasti ilmavuutta sekä tilantuntua huoneeseen :)

Vanha tuoli ansaitsi uuden elämän

Kierrätyskeskuksesta parilla kympillä lähti mukaan tuolivanhus. Se ei ollut varmaan kelvannut kenellekään, mutta minusta se oli rakkautta ensisilmäyksellä :)

Hiukan se huojahteli ja pintakin jo saanut osumaa. Kangaskin repaleinen. Tuoli sai vähän liimaa, jotta se ei enää huojuisi.
Sitten irrotin kankaan ja huomasin, että kangas oli peittänyt
tuolin kauniin istuinosan. Tuoli pääsisi siis näyttämään todellisen luonteensa, kun sitä
vielä vähän ehostettiin.

Tuolissa oli ennestään ehjä vaneri, joka sai jäädä. Pehmusteeksi mm. pellavarouhetta.
Päällystin tuolin tummanpuhuvalla kankaalla, joka sopisi juuri sen ajan henkeen. Vähän koristenauhaa ja pintaan puuöljyä.

Tämä tuoli pääsi heti edustamaan uutta työhuonettani!

Täällä ollaan

Pieni tovi on kulunut sitten viimeisen päivityksen.
Jostain syystä ei ole ollut tarvetta kirjoitella mitään.

Paljonkin on ehtinyt tapahtua tässä viimeisen parin vuoden aikana. Muutakin kuin tullut niitä lisävuosia ja ryppyjä ;)!

Keväällä sain kahden vuoden aherruksesta Ompelijan tittelin, joten olen nyt sitten virallisesti ompelija :) enkä vain näperrä jotain kivaa pientä kotona.
Kahdessa vuodessa opin aika kivasti ne perusjutut mitä tarvitaan. Nyt on sitten eri tilanne lähteä kokeilemaan siipiä yrittäjänä. Katse kohti kohti tuntematonta ja tulevaa. Tätä on odotettu kyllä.

Jo muutaman vuoden olen ehtinyt pähkäillä, että haluan vielä tehdä jotain muuta työkseni. Jotain mikä inspiroi ja jotain mikä antaa iloa. Jotain luovaa ja käsillä tekemistä.
Ne vuodet mitä ehdin olla isossa yrityksessä töissä on jo ajat sitten nähty. Paljon sain kokemusta ja paljon nuo vuodet antoivat. Etenkin sain tutustua siellä ihaniin ihmisiin. Mahdanko ikävystyä, kun ei ole niitä kollegoita ja ihmisiä ympärillä enää. Kun melko sosiaalinen olen sillä saralla.

Toisaalta on kiva tehdä hommia ihan omassa rauhassa eikä juosta kieli vyön alla palaverista toiseen!
Ihan itse voi päättää työtunneista ja tauoista. Vaikka sen tietää, että omissa hommissa voi joútua joskus tekemään vähän enemmän. Korjaan, ei voi vaan joutuu tekemään :) Onneksi olen luonteeltani aika ikiliikkuja, joten virtaa kyllä riittää. Mun on vaikea olla paikalla, aina pitää olla säätämässä jotain.

Toimisto ja työtilat tulee meidän kotiin. Olenkin remontoinut työhuonetta hiljalleen ja vihdoin viimein se alkaa olla listoja vaille valmis. Työpöytä vain täytyy löytää ja vähän sitä ja tätä pientä. Muuten työkoneet on aika lailla kasassa.
Työhuoneessa oli ennen remonttia sellaiset pahvipaneelit, jotka taitavat kuulua ennemmin varastoon kuin kodin sisustukseen. Päätin heti ensimmäisenä poistaa ne seinistä. Toivoin tietenkin, että levyjen alta löydän sievän seinäpinnan. Tämä olisikin ollut liian hyvää ollakseen näin :)
Alta paljastui seinä täynnä reikiä ja pintaan oli vuosien varrella ehditty laittaa monta tapettikerrosta. Ajattelin, että eihän siinä muuta kuin liotusta ja tapetit pois. No ei se ihan onnistunut.
Piti siis miettiä, mitä seinälle tehdään. Tasoittaminen jollain laastilla tms. olisi ollut liian työlästä. Gyproc oli yksi vaihtoehto. Mutta karsastin tätä hiukan, kun halusin kuitenkin ottaa talon hengen huomioon. Pähkäilyn jälkeen päädyimme mieheni kanssa pinkopahviin.

Niin, minä kun haluan aina ajatella positiivisesti. Niin uskoin, että kyllä ne pahvit sinne saadaan ja hyvä tulee. Ja kyllähän ne sinne saatiin. Mutta vähän korjailtiin ja paikattiin ja ja :D en tiedä. Ehkä olisi löytynyt helpompíkin ratkaisu! En tiedä. Tai sitten ammattilainen vaan olisi laittanut. Mutta kun sisu ei anna periksi eikä kukkaro.

No seinät on ja pysyy. Ihan hyvä siitä tuli. Tekisinkö samalla ratkaisulla, jos nyt kysytään. No en ehkä. Oli miten oli se on siinä.
Lattiasta revin vanhan kuluneen parketin. Alta paljastui 50-luvun tyyliin persoonallinen puulattia. Hionta ja vaalea sävytetty lattiavaha pintaan. Tästä on hyvä jatkaa.





Vanha lattia



Huone ennen remonttia

 




Uusi lattia käsittelyn jälkeen

 

Väriä pimeään

Joulukuu ja ei valoa. Olin jo varma, että selviän tämän talven ilman väsymystä. Ainakin luulin pääseväni helpommalla. Väsymys kyllä tuli, mutta minulla olikin tähän jotain mikä voisi auttaa.

Pitkään nimittäin olin halunnut kokeilla täysin sokeritonta elämää. Tämä tarkoitti sitä, ettei päivittäin herkuteltu banaanikakulla tai lauantaista jääneillä irtokarkeilla.

Ihan helppoa ei ole ollut tuo herkuttelun jättäminen. Mutta jos siitä jotain positiivista on jo viikossa

löytänyt, niin väsymys on tiessään! Todellakin! 

Kaikki vitamiinit ym. on kokeiltu, mutta uskoisin, että sokerittomuudessa on puolensa.

Ja aika pian hävisivät naamasta sitkeät näppylät. Iho oli jo muutenkin kärsinyt

tämän leveysasteen piiskaamasta tuulesta ja kylmästä.

Sokerin lisäksi jätin kokeiluluontoisesti pois myös vehnän ja perunan.

On ollut hauska huomata, miten vatsa toimii paremmin eikä pidättäydy pallomaisessa tilassaan!

Olo on siis kevyempi ja pirteämpi. 

Voiko tähän pimeyteen nyt muuta toivoa.

Joulua odotellen

Niina

p.s. Onneksi kotiin voi tuoda värin lisäksi valoa kynttilöillä ja jouluntähdillä!

Viimeinen kasvi on kimallekuusi :) 

Juhlamekko

Siinä se nyt on! Vihdoinkin! Ja kyllä siihen on aikaa käytettykin :) 

Opiskelukaverin mekko on valmis.

Toinen vuosi opintiellä lähti käyntiin. Syksyllä huomasin positiivisen muutoksen. 

Olen nyt paljon itsevarmempi ja sinut kankaiden kanssa! 

Kaavojen ihmeellinen maailma avautui entistä selkeämpänä eteeni! Vain luovuus on rajana tai ei edes sekään ;)

Tästä on hyvä jatkaa. Onnistumiset antavat vain lisää potkua ja energiat onkin tällä hetkellä aika katossa. 

Syystalvi taitaakin olla kevyempi kulkea, joten josko tämä talvi antaisi enemmän kuin edelliset . Olen usein kärsinyt jo aikaisin syksystä väsymyksestä ja saamattomuudesta. Pimeä ja kolea ilma lamaannuttaa tämän ihmisen verenkierron ja aivotoiminnan totaalisesti.

Ehkä liikunnallakin on tähän tarmokkuuteen jotain vaikutusta. 

Juoksulenkit ja astangajooga ovat toivottavasti tulleet jäädäkseen! Jes!

Niina

Uudet projektit

Mun uusin valtaus löytyykin sitten värien ihmeellisestä maailmasta. Ostin jo pitkän aikaa sitten kotiin kangasvärejä ja vasta nyt pääsin itse asiaan.

Tein muutaman "sabluunan" joilla painoin kuvioita kankaaseen. Syntyi salmiakki- ja tähtikuvioita.

Ja aika iloiset värit mun mielestä. Nämä tyynyt sopivat ainakin väriensä puolesta lasten huoneeseen!

Tarkoitus on tehdä myös pellavakankaalle hillityimmillä väreilllä ja erilaisilla kuvioilla. 

Näitä menee myös myyntiin. Väri kestää myös pesun 40 asteessa.

Meille muuten kotiutui muutama päivä sitten tuoliparkavanhus. Kierrätyskeskus luopui siitä 10 eurolla. 

Nyt olen jo ehtinyt siitä irroittaa puhki kuluneen kankaan ja esiin on kuoriutunut entistäkin kauniimpi yksilö.

Laitan tänne kuvia, kun tuoli valmis. Täytyy vain ensin löytää siihen kaunis verhoilukangas!

Kaiken kouluhässäkän ja muun arjen pyörityksen keskellä mulla on projektina uudistaa meidän alakerran wc-tilat. Tämäkin toivottavasti saadaan päätökseen nopealla aikataululla :)

Niin en ole mitenkään malttamaton kun aloitan jotain uutta...kaikki pitää vaan saada HETI valmiiksi ;)

Niina

Olohuone uudessa valossa

Vihdoinkin voin tuoda tänne pari kuvaa meidän uudistuneesta olohuoneesta. Olohuoneen ilme muuttui jo kevättalvesta, kun paneloitu katto sai uuden ilmeen. Katto maalattiin läpikuultavalla paneelilakalla. Maalasin katon kahteen kertaan ja vielä mietin, jos siihen kolmannen kerroksen laitan. Nyt jo muutos on huomattava entiseen, mutta katsotaan jos vielä maalaan katon kertaalleen.

Uusi katto ja seinät. Verhoille oli ennen ikkunoissa raskaat lautaverhoilut. Nyt tanko antaa paljon kevyemmän ilmeen.

Vanha katto ja tapetti!

Olohuoneen tapetit eivät olleet lainkaan meidän makuun. Jo muuttaessa sanoin, että nuo saavat sitten lähteä heti. No menihän siinä reilu kolme vuotta, kun meidän makuun niin rumat tapetit saatiin seinästä revityksi. Ja ei ihan pikku homma ollut sekään. Muovitapeteista lähti ensin tuo varsinainen päällinen ja tämän jälkeen piti vielä irroittaa seinään jäänyt paperi. Paperi lähti kuitenkin melko helposti, kun suihkepullolla kostutimme paperin läpimäräksi ja tämän jälkeen sen sai kuorittua osittain hyvinkin isoina siivuina :)

ENNEN

NYT

NYT

Lopuksi tietenkin kitattiin kaikki kolot ja päästiin maalaamaan seinät. Seinät muuten maalattiin Uulan Intolla. Täytyy sanoa, että olipa kiva kun kokeiltiin tätä. Maalihan levittyy oikein kauniisti ja yksi kerros riittää. Kunhan muistaa vaan oikein kunnolla vatkata eli seikoittaa maalin!
Alkuun olin suunnitellut seiniin tapettia. Vähän laiskuuttakin päätin, että nyt maalataan valkoiseksi ja sitten myöhemmin tapetoidaan, jos vielä siltä tuntuu. Hyvä päätös, sillä kun on valkoiset seinät, niin olohuoneeseen voi tuoda väriä tekstiileillä ym. aika paljon.

Lisäksi halusin ikkunoiden eteen ikkunalaudat! Ja koska riittävän leveää lautaa ei löytynyt, ikkunalauta tehtiin nyt kahdesta laudasta. Väliin jätettiin tarkoituksella hyvä rako ja lopputulos on oikein kiva. Nyt saan ikkunalle kukat ja lyhdyt tuomaan väriä jo kovin vaaleaan huoneeseen. 

Tosin vielä ei tietenkään kaikki ole valmista. Parkettilattian haluaisin joko hioa ja maalata vaaleaksi tai vaihtaa lautoihin. Ihan varma ei ole, onko parketin alla lautalattia....sekin selvinnee jossain vaiheessa.

Olen kuitenkin onnellinen nykyisestä muutoksesta. Olohuoneen ilme on raikas ja entistäkin valoisampi.
Isot ikkunat toivat valoa, vaikka tapetti oli kovin tumma ja raskas. Mutta nyt huone suorastaan "hohtaa'" valoa ja valon määrä antaa huoneelle oikein kodikkaan ympäristön.

Kesällä muuten meillä juhlittiin tärkeää päivää, mutta siitä myöhemmin lisää.
Mun yksi projekti alkaa valmistua, siitäkin sitten lisää, kun on valmis!
Pian täytyy lähteä noutamaan eskarilainen ja kun isäntä tulee kotiin suunnistamme mökille.
Sielläkin odottaa meitä pienet projektit....

Niina

Eskarilaisen mietteitä

Meillä on nyt sitten edessä jännä ja erilainen syksy. Mulla alkaa opintie kuunvaihteessa, Sasulla eskari ja Rasmus on kahtena päivänä tuon 4 h päivähoidossa. Mainittakoon, että opiskelen iltaisin.

Eilen alkoi täällä meillä päin esikoulu. Jännitystä oli ilmassa jo edeltävänä päivänä. Sasu tuumasi ennen nukkumaan menoa "Äiti, mä en oikein tiedä pitäisikö mun mennä sinne eskariin?". Lisäksi hän huomautti "Mä olen kyllä vielä aika pieni sinnen eskariin...."
Niin no, pehmitin jännitystä sillä, että päivä tulee olemaan vain 4 h pituinen. Melkein sama aika kuin kerhossa.

Sitten huoletti kovasti se, ettei myöhästytä tai miten kotimatka taittuu. Täytyi siihen sanoa, että äiti huolehtii vielä aikatauluista ja saatoista :)
Sasu on jo omasta halustaan opetellut kellonaikoja. Selviteltiin myös miten pitkään eskari kestää ja mihin aikaan äiti tulee noutamaan. 

Eilen aamulla olimmekin ajoissa paikalla. Ehdimme sisälle, kun kerrottiin, että pihalle mennään. Huolimaton äiti oli unohtanut tietenkin vaihtovaatteet ja ulkohousut kotiin. Ei auttanut kun lähteä niitä noutamaan. Tähän kohtaan mainittakoon, että vastuuton äiti oli tietenkin unohtanut ostaa lapselle ajoissa kumisaappaat ja kuravaatteet :)

Niinpä sitten meidän pieni eskarilainen joutui leikkimään kaatosateessa ilman niitä. Toki päällä oli melko vedenpitävät vetimet....mutta aika märkä kaveri oli kuulemma sisälle tultaessa ollut.
Niin, uloshan mennään vaikka olisi kaatosade....tämä oli jotenkin pojalle hiukan vierasta.

Joten hän totesi illalla ennen nukkumaan menoa; "Äiti, mä en halua mennä eskariin silloin kun sataa".

Ja minä siihen sitten vaan jouduin toteamaan, että kyllä sinne mennään säällä kuin säällä. Niinhän jokainen menee kouluun ja töihin...ikävä kyllä ei sitten pimeinä pakkasaamuina voi vain raottaa peittoa ja kääntää kylkeä tyytyväisenä ja jatkaa unia. Niin kuin meistä moni aika useastikin saattaa toivoa arkiaamuisin ;)

Täytyy vielä mainita, että kyllä oli vaikea löytää lapselle kumisaappaat. Kiersin ensin pari second hand puotia, joista aina löytyy hyvin vaatteita ja kenkiä lapsille. Mitä ilmeisimmin olin aika myöhässä liikkeellä! :)
Tänään kun sitten epätoivoisena menin Sellon Citymarkettiin, niin edullisia saappaita ei enää ollut! Näin sitten jouduin ostamaan Nokian kontiot. 

-

Vaikka niiden hinta raapaisi ikävästi kukkaroa, niin ajattelin, että siinä on varmasti kestävät saappaat ja toivon, että menevät vielä pikkuveljellekin :) tosin hinta ei aina takaa laatua.

p.s. tänään sitten mentiin eskariin kunnon varusteet niskassa :)

Niina

Vanhan pussilakanan uusi elämä

Onpas vierähtänyt tovi siitä, kun olen viimeksi tänne kirjoitellut.

Sitten kevään on ehtinyt paljon tapahtuakin. Kuulumisista myöhemmin lisää.

Olen pitkään  halunnut tehdä tilkkutäkin itselleni. Vielä en siihen pisteeseen päässyt. Mutta vanhojen "puuvilla" täkkien innostamana päätin kokeilla tehdä sellaisen itse :) 

Kangas varastosta löytyi vihreän kirjava pussilakana, joka oli oikein sopiva tähän tarkoitukseen.

Lisäksi ullakolta kaivoin vanhan päiväpeiton, joka kelpasi "täytteeksi". 

Leikkasin vain päiväpeiton lakanan kokoiseksi. Sitten lähdin tikkaamaan ompelukoneella sellaista aaltoilevaa tikkiä, joka löytyi koneen tikkivalikoimasta ja otin mallia juuri ostamastani vanhasta täkistä, jotta sain mittasuhteet kuviolle sopivaksi.

Ja koska minulla oli toinenkin pussilakana, tein täkille kaveriksi tyynyn.

Täkki saa nyt kunniapaikan olohuoneen rahilla, jossa ennestään kaksi vanhaa täkkiä. 

Täkkiin on varmasti kiva kietoutua pimenevinä syysiltoina ja miksei jo nyt. 

Vilukissana jopa kesäiltaisin vetäisen peiton vähintäänkin jalkojeni peitoksi :)

Olohuone alkaa olla valmis katon ja seinien osalta. Molemmat saivat vaalean pinnan ja valon määrä lisääntyi tietenkin tilassa valtavasti! Nyt kun suurin osa pinta-alasta on vaaleaa, on kiva tuoda värejä erilaisilla tekstiileillä.
Olohuoneen hallitsevat värit ovat minttu/vihreä ja tummanpunainen. Olohuoneesta teen vielä oman postauksen.

Elmerin asennot osa x tulee tässä ;D

 Niina

KEVÄT

KEVÄT! Kuljen Hakaniemen rantaa.....

Niin se vaan on täällä. Kevät tuo tullessaan aina paljon tekemistä. Pihaa on kuopsuteltu ja kukkia istuteltu. Kasvimaalle istutettu perunat. Ensimmäiset monivuotiset yrtit nousevat vauhdilla maasta.

Eilen ja tänään on pesty ikkunoita. Jos aikaisemmin se on ollut tuskaista puuhaa, niin eipä enää tuntunut siltä. 

Ei ainakaan tuolla ikkunan pesijällä! Minä joka vannoin, ettei meille tulee enää mitään turhia vempaimia. Olen niin kyllästynyt erilaisiin sähkö yms. turhakkeisiin. Niitä tuntuu aina kertyvän vuosien varrella.

Mutta tämäpä laite osoittautui oikein aarteeksi. Ensimmäistä kertaa tuntuu, että kerralla saa ikkunat puhtaaksi. Tosin harjoitusta vielä hiukan kaipaa. Jälkiä taitaa jäädä etenkin silloin kun ikkunat ovat erittäin likaiset. Tällöin täytyy pestä toiseen kertaan. Eipä tarvitse raahata mukana enää vesisankoa. Kiitos Hennalle vinkistä :) !!

Pojat halusivat istuttaa paprikoista poimitut siemenet. Keittiön tasolla oli hurja määrä ruukkuja. Veivät siinä vain tilaa ja kissakaan ei antanut niiden olla rauhassa. Multaa sai siivota harva se päivä.

Hong Kongista löytyi hyllykkö (tai kaksi), joka istui oikein kivasti terassille vievälle "kuistille". Sinne pääsivät nyt paprikan, chilin ja tomaatin taimet.

Samainen hyllykkö käy kivasti myös uusien viherkasvien kasvatukseen. Niille kun ei koskaan tahdo löytyä tilaa oikein mistään. 

Vappu on pian ja meille se tuo etenkin vappupäiväksi erityisen syyn juhlaan. Toinen pojista täyttää sillon 3-vuotta! Jo perinteiseksi muodostuneen vappubrunssi-syntymäpäiväjuhlaan kutsutaan niin sukulaiset kuin ystävätkin.

Simakin on ehtinyt jo valmistua. Pari pulloa on tullut jo korkattua :) etenkin Rasmus rakastaa "Pimaa", niin kuin hän sitä kutsuu. Limu on tietenkin "Pimua". :)

Muutama pullo täytynee jättää juhlia varten. Isäntä sai vihdoinkin mulle etiketit pulloihin. Etiketeistä tuli mun mielestä liian suuret. Miehen mielestä ne pitääkin olla, eihän niitä muuten näe lukea. 

Kun leikkasin etikettejä, mies tokaisi, että hän teki pienen korjauksen osaan etiketeistä.

Niin...tällä kertaa sima oli mieheni tekemää ja täytyihän asia korjata, jotta kunnia tai ainakin osa päätyy oikealle henkilölle ;)

Mä olen nyt reilun kuukauden kuntoillut säännöllisesti. Kuntoiluun kuuluu pääosin kuntosalilla käynti. Tämän lisäksi jotain kevyttä liikuntaa esim. kevyttä juoksua tai pilatesta. Salilla olenkin jo kiitettävästi käynyt ja samalla on ruokatottumuksia muutettu hiukan parempaan suuntaan. Mulla kun oli etuoikeus päästä ihanan personal trainerin hoteisiin. Hänen avullaan löysin taas intoa aloittaa salitreenin. Ja samalla tarkistettiin vähän sitä ruokavaliota. mikä on kuulemma se tärkein osa kuntoilua tai itsensä huolehtimista muutenkin.

Kesäkuuksi jos jotain näkyviä tuloksia saisi, silloin on suuren suuren juhlan aika ;O sen verran täytyy sanoa, että jo jossain tuntuu. Kuntosali on varmasti tehokkaimpia tapoja kiinteyttää paikkoja!

p.s. Tänään sain myös kivan pienen remonttiprojektin tehdyksi. Ensi kerralla siitä lisää.

p.s.s Myös Nöpön kuva hakusessa otsikkokuvaan. Elmeristä vain sattui löytymään sopiva kuva tähän kevät fiilikseen :)

Niina

Makuuhuone haaveissa

Meillä ei ole varsinaista makuuhuonetta, vaan sängyn paikka on tällä hetkellä yläkerran "välitilassa". Kun portaat nousee yläkertaan, tulee meidän makuuhuone heti vastaan. Kun saamme tästä sängyn pois, tulee välitilasta olotila, jossa voi lökötellä, pelailla ja katsoa telkkua isolta screeniltä.
Kaksi muuta huonetta yläkerrassa on nyt poikien käytössä.

Tämä on väliaikainen ratkaisu, mutta tiedän, että voi olla aika pitkäkin sellainen. Alakerrassa ns. vierashuone on nyt minun työhuoneeni. Tämä ratkaisu tehtiin jo sen puolesta, että asiakkaat on helppo ottaa vastaa heti eteisestä tulevaan huoneeseen.
Olohuoneesta neliöidensä puolesta saisi jo yhden huoneen, mutta en halua makuuhuonetta sinne.

Makuuhuone tehdään joskus osittain koko talon seinän pituista ullakkoa hyväksi käyttäen. Käynti tuonne ullakolle menee toisen pojan makuuhuoneen ohi ensin "vaatehuoneeseen", josta pääsy ullakolle.

Vaatehuone, ullakko ja toisen pojan kylpyhuone (meidän entisessä huoneessa) tulevat olemaan osa makuuhuonetta. Makuuhuoneessa tulee olemaan 30-40 neliötä, tarkemmat neliöt muodostuvat, kun pääsee kunnolla suunnittelemaan.

Tänään Sasulla oli kerhokaveri aamupäivän leikkimässä. Herkuteltiin maailman parhaalla pannarilla ja jäätelöllä.

Minä aloitin ruokapäiväkirjan, jonka sain täytettäväksi PT:ltäni. Ensiviikolla alkaa kovat treenit kuntotestin merkeissä. Toivotaan, ettei kuntotesti ole ihan nolla. Minulle tehdään saliohjelma ja muutenkin katsotaan, mitä liikuntaa viikoittan haluan harrastaa. Odotan innolla tulevaa. Luulen, että näin keväällä on taas energiaa aloittaa uudet haasteet. Kesällä sitten on toivottavasti paljon lihaksia, piukka takapuoli ja energiatasot kympissä ;D

Niina