Joulukuu ja ei valoa. Olin jo varma, että selviän tämän talven ilman väsymystä. Ainakin luulin pääseväni helpommalla. Väsymys kyllä tuli, mutta minulla olikin tähän jotain mikä voisi auttaa.
Pitkään nimittäin olin halunnut kokeilla täysin sokeritonta elämää. Tämä tarkoitti sitä, ettei päivittäin herkuteltu banaanikakulla tai lauantaista jääneillä irtokarkeilla.
Ihan helppoa ei ole ollut tuo herkuttelun jättäminen. Mutta jos siitä jotain positiivista on jo viikossa
löytänyt, niin väsymys on tiessään! Todellakin!
Kaikki vitamiinit ym. on kokeiltu, mutta uskoisin, että sokerittomuudessa on puolensa.
Ja aika pian hävisivät naamasta sitkeät näppylät. Iho oli jo muutenkin kärsinyt
tämän leveysasteen piiskaamasta tuulesta ja kylmästä.
Sokerin lisäksi jätin kokeiluluontoisesti pois myös vehnän ja perunan.
On ollut hauska huomata, miten vatsa toimii paremmin eikä pidättäydy pallomaisessa tilassaan!
Olo on siis kevyempi ja pirteämpi.
Voiko tähän pimeyteen nyt muuta toivoa.
Joulua odotellen
Niina
p.s. Onneksi kotiin voi tuoda värin lisäksi valoa kynttilöillä ja jouluntähdillä!
Viimeinen kasvi on kimallekuusi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti