Jostain syystä ei ole ollut tarvetta kirjoitella mitään.
Paljonkin on ehtinyt tapahtua tässä viimeisen parin vuoden aikana. Muutakin kuin tullut niitä lisävuosia ja ryppyjä ;)!
Keväällä sain kahden vuoden aherruksesta Ompelijan tittelin, joten olen nyt sitten virallisesti ompelija :) enkä vain näperrä jotain kivaa pientä kotona.
Kahdessa vuodessa opin aika kivasti ne perusjutut mitä tarvitaan. Nyt on sitten eri tilanne lähteä kokeilemaan siipiä yrittäjänä. Katse kohti kohti tuntematonta ja tulevaa. Tätä on odotettu kyllä.
Jo muutaman vuoden olen ehtinyt pähkäillä, että haluan vielä tehdä jotain muuta työkseni. Jotain mikä inspiroi ja jotain mikä antaa iloa. Jotain luovaa ja käsillä tekemistä.
Ne vuodet mitä ehdin olla isossa yrityksessä töissä on jo ajat sitten nähty. Paljon sain kokemusta ja paljon nuo vuodet antoivat. Etenkin sain tutustua siellä ihaniin ihmisiin. Mahdanko ikävystyä, kun ei ole niitä kollegoita ja ihmisiä ympärillä enää. Kun melko sosiaalinen olen sillä saralla.
Toisaalta on kiva tehdä hommia ihan omassa rauhassa eikä juosta kieli vyön alla palaverista toiseen!
Ihan itse voi päättää työtunneista ja tauoista. Vaikka sen tietää, että omissa hommissa voi joútua joskus tekemään vähän enemmän. Korjaan, ei voi vaan joutuu tekemään :) Onneksi olen luonteeltani aika ikiliikkuja, joten virtaa kyllä riittää. Mun on vaikea olla paikalla, aina pitää olla säätämässä jotain.
Toimisto ja työtilat tulee meidän kotiin. Olenkin remontoinut työhuonetta hiljalleen ja vihdoin viimein se alkaa olla listoja vaille valmis. Työpöytä vain täytyy löytää ja vähän sitä ja tätä pientä. Muuten työkoneet on aika lailla kasassa.
Työhuoneessa oli ennen remonttia sellaiset pahvipaneelit, jotka taitavat kuulua ennemmin varastoon kuin kodin sisustukseen. Päätin heti ensimmäisenä poistaa ne seinistä. Toivoin tietenkin, että levyjen alta löydän sievän seinäpinnan. Tämä olisikin ollut liian hyvää ollakseen näin :)
Alta paljastui seinä täynnä reikiä ja pintaan oli vuosien varrella ehditty laittaa monta tapettikerrosta. Ajattelin, että eihän siinä muuta kuin liotusta ja tapetit pois. No ei se ihan onnistunut.
Piti siis miettiä, mitä seinälle tehdään. Tasoittaminen jollain laastilla tms. olisi ollut liian työlästä. Gyproc oli yksi vaihtoehto. Mutta karsastin tätä hiukan, kun halusin kuitenkin ottaa talon hengen huomioon. Pähkäilyn jälkeen päädyimme mieheni kanssa pinkopahviin.
Niin, minä kun haluan aina ajatella positiivisesti. Niin uskoin, että kyllä ne pahvit sinne saadaan ja hyvä tulee. Ja kyllähän ne sinne saatiin. Mutta vähän korjailtiin ja paikattiin ja ja :D en tiedä. Ehkä olisi löytynyt helpompíkin ratkaisu! En tiedä. Tai sitten ammattilainen vaan olisi laittanut. Mutta kun sisu ei anna periksi eikä kukkaro.
No seinät on ja pysyy. Ihan hyvä siitä tuli. Tekisinkö samalla ratkaisulla, jos nyt kysytään. No en ehkä. Oli miten oli se on siinä.
Lattiasta revin vanhan kuluneen parketin. Alta paljastui 50-luvun tyyliin persoonallinen puulattia. Hionta ja vaalea sävytetty lattiavaha pintaan. Tästä on hyvä jatkaa.
 |
| Vanha lattia |
 |
| Huone ennen remonttia |
 |
| Uusi lattia käsittelyn jälkeen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti