Pörrö kasvaa

Maanantaina oltiin neuvolassa ja 6 viikon mitat oli 4950 g ja 56 cm. Juuri juttelin tuttuni kanssa, jolla on vain parin päivän ikäero meidän kaveriin, niin heillä kaveri painoi 5300 g ja syntyi kuitenkin reilusti yli 3 kiloisena. Pörröllä on kyllä mahtavat posket, mieleeni tulee vain yhden laulun sanat "jos posket ei näy takaa päin niin..." , jotta paksusti voidaan.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, niin pörrö hymyilee jo kovasti. Tänään hän sitten taas innostui äidilleen hymyilemään ja tuli jopa naurun "kiljahdus" ja kun äiti nauroi onnessaan, niin toinen vain innostui. Siinä sitten kyynelehdin onnesta, kun toinen sai äidin sydämen taas tekemään kärrynpyörää....miten voi pieni ihmisen alku olla niin valloittava! En muista, koska olisin tuntenut viimeksi niin voimakkaita rakkauden puuskia...kyllä tuollaisen hymyn jälkeen kaikki murheet kaikkoaa :))

Jännää tulee, kun päästään mökille ensimmäistä kertaa talven jälkeen sunnuntaina. Menen sinne poikien ja äidin kanssa. Täytyy viedä osa tarvikkeista mökille jo nyt, kun juhannuksena ei kuitenkaan saa kaikkea mahtumaan mukaan. Onneksi sääennuste näyttää lupaavalta ensiviikon alkuun!

Toivotaan siis oikein upeita kesäilmoja meille kaikille!!

Meidän isoveikka

Sasulla on varmaan jotain 3 vee uhmaa ja lisäksi pikkuveli saattaa hieman vaikuttaa veikan käyttäytymiseen. Mitään ei oikein tahdota uskoa ja kaikki mahdolliset kielletyt asiat kokeillaan. Lisäksi välillä lyödään, potkitaan ja muutenkin tehdään sellaisia asioita, että sitä miettii missä se meidän oma poika on :( mutta uskon, että on ohimenevää ja täytyy toista ymmärtää.

Kyllä se ottaa koville, kun pörrö nyt nukkuu meidän sängyssä.

Kaikesta huolimatta täytyy sanoa, että sasu on niin reipas ja viisas kaveri, että äidin on helppo hymyillä.

Kun olen poikien kanssa päivisin, niin onneksi toinen on jo niin iso poika, ettei äidin tarvitse joka asiaa hoitaa ja olla koko ajan vahtimassa.

Sasu menee vessaan ilman apuja ja pukee vaatteet....auttaa pörrön hoidossa, laittaa tuttia suuhun ja tuo tavaroita äidin niitä pyytäessä. Täytyy sanoa, että kyllä isoveikalla on hirveästi nyt vastuuta ja uuden opettelua, joten täytyy ymmärtää toista ja toisen oikkuja. On aika ikävää, kun koko ajan saa kieltää ja komentaa ja ne ihanat yhteiset rauhalliset hetket on jääneet....niitä odotellessa. Yritän kyllä antaa aina kun mahdollista kahden keskistä aikaa ja keskittyä Sasuun 100%. Heti huomaa miten kaveri on ihan onnessaan ja muuttuu käytös taas "omaksi" itsekseen.

Välillä sitä vaan huokailee, kun oma aika ja rauha on kortilla....mutta tätä se on, kun perhe kasvaa :)) miehellekin pitäisi joskus suoda laatuaikaa....mutta eiköhän sillekin vielä ole aikansa. Tämä aika menee kuitenkin niin nopeasti, pörrö kasvaa pian ja ei ole enää niin kiinni äidissään.

p.s. Piti laittaa sasusta kuva, kun osaa poseerata niin hyvin. Toisin kuin äitinsä...on tainut isäänsä tulla ;))