Meidän elämää

Sasu sanoo aina kun näkee sydämen "rakkaus"...ja usein siihen lisätään vielä "Äiti mä rakastan sua". Kyllä siinä aina vähintäänkin saa hyvän mielen :) yhtenä aamuna Sasu sanoi isälleen: "Isi, sulla on sydän, meillä kaikilla on sydän ja se liikkuu tuolla sisällä". Kyllä näinhän se on, sydän on paikallaan varmasti ihan jokaisella meistä.

Pikkusankari mieleisen joululahja taisi olla tässä :)

Rasmuksen mielipuuhaa on ollut viime päivinä pulkan laskun lisäksi pehmolelut. Se ottaa pari pienintä pehmoa syliinsä ja kanniskelee niitä ympäriinsä. Halaa ja pussaa. Tuo äidille ja äidin täytyy myös helliä niitä.
Pienet hetket lasten kanssa on niitä elämän rikkauksia. Aina kun ei ole yhtä aurinkoisia lapsia tai äitejäkään ;)

Huomenna alkaa taas arki normaalisti ja uusi vuosikin on lähtenyt mukavasti käyntiin. Käsitöitä on tullut tehtyä ainakin neuloen jo muutama.....niitä kun on kiva antaa läheisille ihmisille! Tällä hetkellä keskityn kuitenkin meidän rappusten hiontaan tai raaputteluun. Eihän siinä enää niin montaa ole jäljellä.....mutta tämän jälkeen on vielä paljon muuta työtä. Kovasti auttaa se, että jo nyt näkee hyvin lopputuleman ja se palkitsee ja motivoi taas jatkamaan.
Eilen olin Akseli kirpputorilla kiertelemässä ja taas tarttui mukaan edullisia löydöksiä. Tänään olin vuorostani myymässä omia retkujani Valtterilla ja kyllähän jotain meni kaupaksi...ja halvalla lähti. Aikamoinen ahdistus ja ähky tuli tuosta vaatteiden määrästä. Ei voi käsittää, miten paljon sitä on haaskannut vaatteisiin rahaa!
On siis aika vapauttavaa päästä kaikesta tarpeettomasta eroon ja saada samalla jotain järjestystä ullakolle. Maaliskuussa uusiksi sitten....kesävaatteet saattavat mennä paremmin kaupaksi.

Lanka ei meinannut riittää, mutta onneksi lähipuodista löytyi  vielä samaa lankaa! Eipä tästä kuvasta näe metsänvihreää ja liilan väriä.

Toivon hartaasti tälle uudelle vuodelle rohkeutta toteuttaa asioita, joita olen suunnitellut. Lisäksi toivon positiivista energiaa, niin itselle kuin läheisillekin. Haluaisin olla parempi äiti, kumppani, sisko, ystävä ym. Sillä aina voin parantaa jossain, vaikka ei tarvitse olla täydellinen. Suorittaja en ole mielestäni koskaan ollut missään elämän tilanteessa....enemmänkin olen tällainen taivaanrannan maalari. Enemmän haaveilija ja taiteilija sielu :)

Tämä mekko meni joululahjaksi. Ei vaan ollut  ihan  suunnitelmien mukainen....mutta mekko kummiski. Ohje Suuri Käsityölehdestä ja "ulkoilumekko" nimellä. Vaan ei tullut ihan ulkoiluun sopiva :)

Kodin lämmössä

Vain kaksi yötä jouluun.....ja sitten pääsee rauhoittumaan. Sunnuntaina haettiin ja koristeltiin kuusi. Kuusen tuoksua ei voita mikään ja ne valot. Kissa antaa kuusen olla rauhassa, mitä nyt käy sen alla istumassa. Sen sijaan meidän nuorimmainen käy poimimassa kuusen koristeet alaoksilta :)

Lunta satoi hiukan, mutta juuri sen verran, että joulu tuntuu jo paljon todellisemmalta. Eilen ja tänään päästiin pihalle laskemaan pulkilla ja tehtiin lumilyhtykin. Nurmikolla pulkan veto onnistuukin hyvin ja kyllä oli lapsilla kivaa, kun pääsi pulkan matkaan. Rasmuksen iloa oli hauska seurata, kun on ensimmäinen talvi josta pääsee nauttimaan.
Viime viikonloppuna sain olo- ja ruokahuoneen lattiat pestyä ja vahasin ne. Täytyy myöntää, että ilme on huomattavasti kauniimpi. Vaikka en tuosta parketista tykkääkään. Tänään vielä saunan pesu ja sitten saa joulu tulla. Siivoukset ja muut hössötykset saa jäädä ja keskityn vain nauttimaan kodista ja sen lämmöstä. Laatikot haetaan tänään äidin kanssa sellaisesta lihapuodista, jossa tekevät ne itse. Joka joulu on äiti tai minä tehnyt laatikot itse, nyt en jaksa. Kaupan laatikot passaa meille. Kinkun meillä paistaa perinteisesti mies, joka valvoo aaton aaton yön....se on hälle pyhä asia ;) mä en siihen puutu. Hyvä ja maukas kinkku on aina ollut.

Me ollaan itse jätetty lahjojen hankinta aika minimiin. Lapsille vain parit lahjat, sillä niitä tulee ihan "liikaa" jo muualta. Mä kun en tykkää, että pitää pakolla ostaa vaan jotain, jos ei ole niin tarvetta. Mieluummin sitten väkerrän jotain pientä itse. Antamisen ilo on parasta, mutta tykkään siitä ihan muuten vaan....fiiliksen mukaan. Lapsille tietenkin on tärkeää saada paketti tai kaksi....voi sitä jännitystä ja paketin rapinaa joulu aattona! Itsekin jännittää niiden puolesta ja onhan se kiva saada oma pakettikin. Jos sitä on ollut kiltti....hys hys....eipä siitä sen enempää.

Meillä on tässä välissä sattunut ja tapahtunut. Sasun kerhon joulujuhlassa meidän pojalla syttyi tukka tulee! Lapset istuivat yleisön edessä, jossa esittivät ja lauloivat. Juhlan viimeinen laulu oli juuri loppumassa, kun huomasin, että Sasun takaa nousee savua. Juoksin hänen luokseen, kuten moni muukin ihminen. Vaari oli mukana juhlassa ja huomasi, että Sasun tukka oli ollut liekeissä. Aluksi tietenkin kaikki hätääntyivät, kun  ei tiedetty todellista vahinkoa. Tukka oli palanut juureen saakka ja oli ihan takkuinen ja musta. Onneksi paikalla oli sairaanhoitaja, joka neuvoi pitämään putsauksen jälkeen kosteana ja viileänä ainakin varttitunnin. Menimme vielä terveysasemalle näyttämään päätä ja säikähdyksellä selvisimme. Pienen pieni punainen läikkä on tästä onnettomuudesta muistona. Onneksi ei vaatteet syttyneet tuleen! Tuolien takana oli pöytä, jossa paloi tuikkuja. Ei ollut ehkä ihan paras paikka siinä lasten vieressä.

Eilen sitten kävi jotain, mitä en olisi uskonut tapahtuvan. Meidän nuorimmainen sai käsiinsä konetiskiaineen ja ehti sitten laittaa sitä suuhunsa! Paljoa ei mennyt, mutta meni kuitenkin. Kun tajusin mitä oikein oli tapahtunut, niin menin hiukan paniikkiin. Tottakai huuhdeltuun suu ihan ensimmäisenä. Rasmus ei ollut moksiskaan. Sen verran kun tietää, että aikamoisia myrkkyjä nuo ovat! Soitin ensin miehelle, että varmaan lääkäriin täytyy lähteä. Ja sitten myrkytyskeskukseen. Siellä selvittivät, että voi tulla huonovointisuutta tai ripulia, mutta hengenvaaraa ei kuitenkaan ole. Tämä rauhoitti hiukan....ja koska ei lääkäriin kehottanut menemään, toivoin vain, ettei mitään muuta tästä seuraisi.
En tiedä miten sitä luulee, ettei näin voisi käydä, jos säilyttää aineita lasten ulottuvilla. Nyt voin sanoa, että kaikki mahdolliset vaaralliset aineet on piilossa. Ja äiti soimaa itseään....miten voin olla niin ajattelematon! Ehkä tästä jotain opin. Olen vain onnellinen, että meidän pienet ovat hengissä ja voivat hyvin....kaikesta huolimatta. Elämä on niin hauras ja lyhyt. Vastoinkäymiset siitä aina muistuttavat.

Elä hetkessä. Nauti siitä, mitä sinulla on. Hetkessä eläminen on parasta.

Aattoaamuna jännitetään, onko tonttu tuonut sukkaan jonkun yllätyksen.

Lisää kuvateksti

Rauhallista ja iloista joulua kaikille teille ihanille ihmisille!!