SYNNYTYSKERTOMUS

Pikkuinen pörrömme tuli maailmaan Vapunpäivänä 1.5.2010 klo 3.48. Mitat 2990 g ja 49 cm.

Keskiviikkona 29.4. olin taas äitiysjoogassa ja puolentoista tunnin ähkimisen jälkeen tuntui, että jotain tapahtui masussa tai raskauden suhteen. Tunnin jälkeen menin vielä työkaverille, koska asui siinä ihan vieressä. En kauaa jaksanut olla ja lähdin kotiin ja mielessä oli vain synnytys ja vauva….olin ihan varma, että synnytys alkoi lähestyä.

Seuraavana yönä supistelikin hiukan napakammin, otin aamuyöstä Panadolia ja se rauhoitti supistukset. Aamulla huomasin, että pöksyihin oli tullut limaista verta. Ajattelin, että tämä on nyt sitten varmaan sitä limatulppaa. Samalla muistelin, että tästä voi viedä vielä pitkään, että vauva syntyy. Torstaipäivä meni melko rauhallisissa suppareissa ja päätin, että jos yöllä alkaa taas supistelemaan kovemmin, niin en ota särkylääkettä. Yöllä supistelikin enemmän, mutta aamulla oli vain tullut lisää limatulppaa.

Päiväunien aikaan yhdeltä alkoi taas kovemmin supistelemaan, nousin ylös ja siinä ne tuntuivat, mutta ihan ok. Meille tuli vielä vieraita., olihan vappuaatto. Neljän aikaan kuitenkin supistukset alkoivat tulemaan aika tasaisesti 5 minsan välein ja koko ajan napakoituivat. Yritin vieraita huomioida, mutta täytyi vaan lopulta mennä sänkyyn kärvistelemään. Eikö sitten samaan aikaan esikoisella tullut vatsatauti. Miehen kanssa yritin siinä hoitaa toista ja mies piti seuraa välillä vieraille. Kello oli varmaan lähes 21, kun päätin että tästä kannattaa lähteä pikkuhiljaa synnärille. Soitimme äitini kotiin hoitamaan poikaa.

Klo 21.30 alkoi tulla lapsivettä ja samalla tuli äitini meille. Sanoin miehelleni, että nyt lähdetään, kun synnytys saattaa edetä siitä nopeastikin ja halusin jo päästä katsomaan tilanteen, kun supistukset olivat jo kovemmat.
Sairaalaan päästiin sisälle kymmenen jälkeen, sillä olin auki 2 cm ja kätilö sanoi, että synnytys on käynnissä. Saimme viimeisen vapaan huoneen, joten kävi tuuri. Amme oli varattu ja muutenkin kätilö ei suositellut, sillä lapsivesi oli aavistuksen vihertävää. Menin heti suihkuun ja istuin siellä terapiapallon päällä kaiken kaikkiaan 1 ½ tuntia. Alkoi kädet ja jalat väsymään siinä oloon ja päätin tulla pois. Supistukset olivat koko ajan kovemmat ja kokeilin liikutella lantiota nojaamalla sänkyä vasten, mies hieroi aina välillä selkääni. Tässä en jaksanut pitkään ja pyysin kätilön tarkistamaan, oliko edistystä tapahtunut. Onneksi synnytys oli edennyt hyvin ja olin jo jotain 3-4 cm auki. Kysyin, että saisinko ilokaasua tässä vaiheessa ja se auttoi sitten jonkun aikaa. Reilun tunnin taisin pärjätä ilokaasulla ja pyysin taas tarkistamaan tilanteen, kun oli aikas kovat kivut. Taas oltiin edetty ja taisinkin olla jo jotain 8 cm auki ja kun en vain uskaltanut jatkaa ilman kivunlievitystä, niin päädyin ottamaan epiduraalin. Se oli viimeksikin auttanut niin hyvin. Vaikka Jorvissa oli tosi ruuhkaista, sain ajoissa anestesialääkärin laittamaan katetrin. Kipu alkoi pikkuhiljaa helpottamaan, eikä puudutus onneksi rauhoittanut supistuksia. Muistaakseni sain puudutuksen n. 01.30 ja aika pian alkoi tuntua painetta jalkojen välissä. Tunsin joka supistuksen laskevan vauvaa alemmas, tosi tehokkaat supparit taisi olla. Ponnistamisen sain aloittaa puoli 4 aikaan. Taisi toisella ponnistuksella tulla vauvan pää esiin ja kätilö sanoi, että nyt seuraavalla vauvan on tultava ulos. Eipä siinä tilassa arvannut, että vauvan tila olisi saattanut äkkiä huonontua, jos en olisi saanut sitä pian ulos. Ponnistusvaihe kesti kaiken kaikkiaan 8 min. Vauvalla oli napanuora kaulan ympärillä ja tuli ulos käsi poskella :) episetomiaa ei tarvinnut tehdä, mutta kuulemma juuri tuo käsi sai muutaman pienen repeämän aikaan. Vauvan pisteet oli 9, 10 ja 10, väri oli ilmeisesti napanuoran takia hiukan huono. Mutta pirteä ja jäntevä vauva sieltä tuli. Kätilö hämmästeli ensimmäiseksi vauvan pitkiä ripsiä ja tällä kaverilla olikin tumma pitkä tukka. Veljellään tuskin oli tukkaa ja sekin ihan vaalea. Tukka oli tällä kaverilla äidiltä peritty tai siis mulla oli syntyessä ihan samanlainen. Lisäksi kätilö alkoi varovasti vetämään napanuoraa kohdusta ja hämmästeli, miten pitkä se oli. Harmi kun en huomannut kysyä, miten pitkä se sitten oli. Istukka tuli melkein samantein pois ja sekin oli huimat 620 g. Joten ei istukka ainakaan vauvan kokoon vaikuttanut, kätilö vain tuumasi, että sinulle syntyy vain näitä pieniä vauvoja :)

Sain vauvan hetkeksi paidan sisään ja sillä aikaa kätilö ompeli haavat. Vauva pestiin ja tämän jälkeen sain hänet rinnalleni ja kaveri kävi heti rintaan kiinni. Ote oli tosi napakka ja imetys lähti siitä hyvin käyntiin. Kovin kauaa ei ehditty siinä olemaan, kun joku hoitaja tuli huoneeseen ja sanoi, että 2 synnyttäjää ilman huonetta. Ei siinä auttanut kuin lähteä evakkoon, onneksi jaksoin kävellä omin voimin. Saimme väliaikaisen tutkimushuoneen, ennen osastolle siirtymistä. Sairaala oli edelleen ihan tukossa ja sulku tuli päälle. Sulku oli vapun aikana kahdesti päällä.
Olen niin onnellinen, että tämä synnytys lähti itekseen käyntiin, kun edellisestä lähti vedet tihkumaan ja mitään ei tapahtunut. Silloin odoteltiin reilu vuorokausi, ennen kuin käynnistettiin. Ei sen puoleen, oli noi supparit varmaan melko samaa luokkaa, vaikka lähti normisti käyntiin ;) ja olisin saattanut ne kestää, mutta en kadu epiduraalia. Mielestäni ei kannata rääkätä itseään ja varsinkin jos on väsynyt, niin saa hiukan levätä kun puudutus alkaa vaikuttamaan.Vauva-arki on alkanut hyvin. Vauva syö hyvin ja nukkuu vain. Sairaalassa oltiin 2 kokonaista päivää ja kotiin tultiin maanantaina. Keskiviikkona oltiin jo vaunujen kanssa pihalla, kun sää oli niin ihana

Lapset vilistää vieläkin silmissä!

Tänään oltiin Lapsimessuilla ja vaikka sinne aamusta meni, niin pian oli halli täynnä menoa! Mahan kanssa hiukan tuntui raskaalta, mutta 4 h vierähti äkkiä.
Nyt tasan 38 raskausviikot täynnä ja synnytys käy tuon tuosta mielessä. Siinä juuri ennen lähtöä huomasimme tiskin, jossa Doulat esittäytyvät. No mähän mietin tossa muutama päivä sitten, että olisi kiva nyt toisessa synnytyksessä miehen lisäksi saada tuollainen doula mukaan. Nyt kun vähän tietää, mitä haluaa ja voi odottaa. Toivon siis hartaasti, että synnytys lähtisi ihan itekseen käyntiin ja voisi kokeilla ammetta ja mahdollisesti synnyttää esim. pallilla.

Juttelin doulan kanssa ja meillä heti ensiviikolla tapaaminen siten, että mies tietenkin mukaan sinne. Hiukan jännittää, miten sitä jaksaa vieraan ihmisen siihen avuksi ottaa...mutta uskon, että ehdimme tässä pari kertaan nähdä, jos tyyppi ei nyt sitten jo ota varastolähtöä hiukan etuajassa.

Muuten olen jaksanut paria flunssaa lukuunottamatta tosi energisesti ja kotona jatkanut ompeluita ja maalannut ovia ym. kivaa. Kevät alkaa jo olla pitkällä ja tunnelmat on aika hyvät, kun tietää kesän olevan vielä edessä.
Toukokuun lopussa meille sitten tulee lauma sukulaisia ruottinmaalta....saas nähä miten sitä jaksaa siinä pienen käärön kanssa. En aio ressata ja hyysätä heitä, onneksi yhdessä kokkaaminen on kivaa!!