Joulu tulloo hiljalleen

Pääsin vihdoin tekemään lisää tyynynpäällisiä, kun noita kangasvaihtoehtoja löytyy tuolta vintin perukoilta. Toki täytyi tehdä enemmän jouluiset, joten näistä tyynyistä tuli punaiset ja koristeenkin laitoin huopakankaasta. Lisää tyynynpäällisiä vielä tulee....mutta mihin ne tyynyt mahtuu...jos ei muuta, niin pukinkonttiin.
Yhden joululahjan jo sainkin valmiiksi ....ompelut täytyy nyt oikein urakalla aloittaa. Pian on JOULU. Tänä jouluna pukinkonttiin taitaa lähteä enemmän omatekemää, kuin kaupan tavaraa.....saapi nähdä miten tämän tontun aikataulu pitää :)

 Joulutähdenkin löysin Etolasta....aika iso se on....mutta valaisee ainakin ruokatilan kauniisti pimeinä hetkinä.

Ja tänään toivottavasti selviää mun synttärijuhlien ohjelma....ei mitään fancyä..mutta pientä kivaa hyvien ystävien kanssa ;D

Viime päivien puuhastelua

Joulun odotusta ilmassa. Sellaista pientä jännitystä.

Jännitys saattaa johtua myös vähän siitä, että mun merkkipäivät lähestyy ja kymmenet tulee täyteen. Jotain yhteistä aikaa on ainakin tiedossa hyvässä seurassa sitten merkkipäivän tienoilla.

Nuo kymmenet ei tunnu missään. Tai no, ei ainakaan niin henkisesti. Joo, muuten kroppa kyllä kertoo, että tässä mennään ja kovaa vauhtia eteenpäin.....niin kuin aina menty.

Kyllä se elämä jälkiä jättää meihin jokaiseen. Ja niin on hyvä. Tietää silloin eläneensä :)

Sasun musta toppatakki sai heijastimet. Leikkasin heijastin tarrasta erilaisia kuvioita.

Sasu kysyi, kun olin työpaikalla lapsien kanssa käymässä. "Missä te nukutte täällä?" Niin, kaikkihan työpaikalla nukkuu :))

Ensimmäiset piparit ja joulutortut tehtiin Sasun toiveesta (valmiista  taikinasta).

Joulun ja kodin koristeluun haettiin lähimetsästä tarpeita. Vain kävyt  puuttuvat kuvasta.

Joululahja.

Kataja.

Kataja ja talon alkuperäinen ikkuna koristaa nyt kotia.

                                                                           Niina

Tuoli valmiina

Mun ensimmäinen tuoli on nyt valmis. Voi olla mielenkiintoinen tuollainen käsittely, kun ei ikinä voi tietää
mikä on lopputulos. Kun itse tuolin väritys saattaa vielä muuttua siinä käsittelyssä. Enpä ole aikaisemmin tiennyt
miten noilla vahoilla saa huonekalun ilmeen muuttumaan niin erilaiseksi. Ja tummalla vahalla vielä vähän ekstraa.
Ja ei sitten ollutkaan ihan pieni projekti....tätä työstin myös päivisin, aina kun siihen oli pienikin hetki aikaa :)

Ensin siis poistin lakan hiomalla tuolin. Tämän jälkeen maalasin ensin valkoisella ja sitten harmaalla värillä.
Tämän jälkeen levitin värittömän  vahan ja sitten kulutin paikoitellen hiomalla varovasti pintaa. Tämän jälkeen
lisäsin tummaa vahaa, jonka levityksessä sai olla huolellisempi. Mutta onneksi värittömällä vahalla sai korjailtua tai vaikka kokonaan vaalennettua pinnan jos siltä tuntui. Ihan kuin olisi kumittanut värin pois. Lopuksi sitten voimakas hankaus tuolin pintaan joka puolelta, niin että pinta sai kauniin vahamaisen kiillon.

Ja noi Annien maalit on ihan uskomattomia käsitellä. Levittyvät tasaisesti ja ovat peittäviä. Jo yhdellä kerroksella saa riittävän peiton. Toki valkoisella ei riittänyt, kun tuoli oli niin tumma alunperin. Lisäksi väri lähti käsistä ja pensseleistä hyvin pois....ja jos maalia tirskui johonkin, ei tarvinnut olla heti sitä pyyhkimässä.

Vahinko etten saanut kuviin sitä vaikutelmaa, mitä tuoli on luonnossa. Kamera ja kuvaaja ei ole ihan parhaita.
Mutta sellainen tavis vaalean harmaa olisi ollut tylsä, eikä olisi tuonut tuoliin parhaita puolia esiin. Vahaamalla ja kuluttamalla saatiin enemmän "antiikkinen" vaikutelma pintaan. Voi olla että toinen tuoli on taas hiukan erilainen, kun tässä pääsee vauhtiin. Ja hyvä niin, niiden ei tarvitsekaan olla samanlaisia.

Ruokapöydän tuolit

Vihdoinkin olen päässyt kokeilemaan Annie Sloanin maaleja niin, että tiedän vähän miten ne toimii. Voi sanoa, että tämän projektin tuolit ovat olleet ilmaiset. Näin ollen ei haittaa vaikka niihin muutaman euron laittaa maalaamalla ja tietty näkee vähän enemmän vaivaa ensteks hiomalla ne :)
Tuolien hiomisesta en tehnyt numeroa. Tärkeintä oli saada vain lakkakerros pois. Ei kannata tuhlaa aikaa tai hermoja hiomalla tuolin pintaa turhan paljon. Toki tuunaussuunnitelma vaikuttaa myös tähän. Mä kun päätin, että maali saa peittää tuolin kokonaan, niin pohjalla ei niin väliä. Lisäksi vielä vahauksen jälkeen tulen hiomaan pintaa kuluneemmaksi.
Näitä tuoleja myin huutonetissä ja ainakaan vanhassa lookissa ei kauppoja syntynyt. Mitenköhän kävisi, jos ne tuunauksen jälkeen laittaa myyntiin?

Ennen.....

...ja jälkeen

Tässä projektissa pääsen testamaan Annien maaleja konkreettisemmin.
Tuolin värin valintaa mietin jonkun aikaa. Olisiko se valkoinen vai joku kiva väri esim. siniseen tai vihreään menevä. Kumpikaan ei houkutellut. Tänään sitten näin Pentikin liikkeen ikkunassa aivan ihastuttavat harmaat tuolit, joista olen aina haaveillut. Niiden hintaa en edes halua tietää :)
Ne oli sellaiset kauniin vaalean harmaat pehmusteilla. Näistä siis saa tulla harmaan väriset!

Salamalla väri ei tule niin hyvin esiin...katsotaan sitten päivänvalossa  valmista tuolia!

Ja koska en kuitenkaan ihan "kirkkaan" harmaata halua, käsittelen ne vielä tummalla vahalla. Koska tuoli on kovin tumma alunalkaen, maalasin ensin valkoisella (Old White) ja tämän jälkeen vasta harmaalla (Paris Grey). Jännittää hiukan lopputulema, mutta Annien neuvojen saattelemana uskon, että lopputulos on kiva. Yksi pian valmiina ja 3 vielä edessä.

Annie Sloan Chalk Paint

Jokin aika sitten kirjakerhosta tuli tilattua tuollainen tuunauskirja "Maalaa ja tuunaa vanhoja huonekaluja". Kirjassa on 50 erilaista ohjetta, miten huonekaluja voi tuunailla tai entisöidä vanhan näköisiksi. Helppoja vinkkejä, joita ei ehkä tule tehdyksi ilman opusta kuitenkaan.

Ihan ensimmäisenä ihastuin Annien maalien värikarttaan. Hän on hakenut värit eri vuosituhansilta ja onnistunut mielestäni värien sävyissä niin nappiin....juuri sellaisia sävyjä, joita rakastan. Maali on ihanan mattaa ja mikä parasta se on ekologista. Sekoitteeseen on käytetty mm. kalkkia. Lisäksi maali on vesiliukoista ja ei haittaa vaikka joskus siveltimet jää vähän kuivumaan. Maali lähtee hyvin käsistä ja pensseleistä eikä muutenkaan kuivahda purkista, kuten ihan tavis huonekalumaalit saattavat tehdä. Tilasin sitten kaikkien mutkien kautta kyseisiä maaleja lopulta Ruotsista.

Päätin ihan ensimmäiseksi kokeilla jollain pienellä projektilla miten maali käyttäytyy. Löysin ullakolta tuon aterinlaatikon, jonka aikoinaan olin Ikeasta hankkinut. JA koska laatikko on passeli muuhunkin kuin aterimille, vaikka kynttilöille tai muulle koriste-esineille tai vaikka joulukrääsälle, niin päätin kokeilla tähän noita maaleja.
Otin kuvan kyseisestä tuunausvinkistä, joka kirjassa oli. Kuvasta ei ehkä näe niin hyvin lopputulemaa. Mutta idea tässä oli, että valkoinen kaappi maalattiin ensin Chateau Greyllä (rusehtavanvihreä) ja maalia laitettiin todella paksusti ja sivellettiin miten sattui. Tämän jälkeen tuli Duck Egg Blueta (siniharmaa), joka siveltiin tasaisemmin. Sitten pinta vahattiin värittömällä vahalla ja hiottiin niin, että osittain jostain kohin annettiin myös valkoisen tulla läpi. Ja mielestäni tuo kaappi on aivan ihastuttavan herkullisen värinen.

Tein melkein samalla ohjeella tuon laatikon. Mulla ei vaan ollut tota rusehtavanvihreää, mutta laitoin alle Versaillesia (keltavihreä), mikä ei tietenkään anna samaa vaikutelmaa hiottaessa pintaa rikki. Joka tapauksessa olen niin rakastunut noihin väreihin ja opin tässä projektissa sen, että sitä rusehtavanvihreää saa sitten laittaa ihan kunnolla jotta se menee kunnolla kököksi tai muhkuraiseksi. Lopputulos on tällöin vieläkin vintagemaisempi ihan varmasti!

I´m in LOVE!!!

Tässä vielä isompana tuo laatikko

Ja jos olen kokeillut nyt yhtä kirjan ohjetta, niin mulla on vielä 49 jäljellä....tai ainakin melkein, kaikki ohjeet on vaan ihan mielettömän ihania. Eniten houkuttelee sellaisten vanhojen talonpoikaistuolien käsittely....voi vitsit että tykkään näistä projekteista :)

Kaamos

Mua aina vähän masentaa, kun kesä on ohi ja tietää että pian se pimeys on taas täällä. Puhumattakaan kylmyydestä, mikä saa tällaisen vilukissan ihan horrokseen :) luulen kuitenkin, että nyt kun olen vaan pysynyt liikkeellä (lapsien kanssa aika vaikeeta olla liikkumatta :)) zumbaamalla ja silloin tällöin joogaamalla....tää pimeys ei ehkä ole niin lamauttava.

On ollut jotenkin helpottavaa, kun huomaa, että jotain rautaa tääkin mamma on hauikseensa saanut. Eikä tarvii olla aina huutamassa miestä apuun.Tai pystyn haravoimaan lehtiä ihan taukoamatta....eikä kädet heti puudu :) Tai saan sen säilykkeen kannen ihan itse auki. Ihan tosi vaan.....toki varmasti joku sanoisi, että tekniikkalaji sekin :) mutta pienet on ne ilot tässä arjessa joo.

Ja tää energian määrä on vaan niin huippu. Illalla toki tulee se väsymys, mutta ettei tartte olla ihan koko ajan siinä koomassa missä tavallisesti.
Mulla on nyt sellainen tunne, että tule vaan talvi ja anna tulla sitä lunta. Okei, ei niin paljon kuin viime talvena PLEASE. Sen verran, että ehkä joskus tosta vierestä pääsen vaikka hiihtolenkin tekemään.
Antaa siis talven tulla ja JOULUN! Kynttilät palaa nyt melkein joka ilta ja joka paikassa. Mikään ei anna niin paljon iloa ja rauhaa illalle, kuin tuo kynttilän palava liekki I-H-A-N-A!

Taidan siis käpertyä tuonne sohvalle ja ottaa virkkuukoukun käteeni.....tai sitten vaan jään tuijottamaan noita kynttilöitä. Ajattelematta mitään sen enempää....

Niina